Tällä sivustolla käytetään evästeitä käyttö­kokemuksen parantamiseksi. Lisätietoja.
Etusivu Uutiset KS-digi Tapahtumat Boksi Kuvat Blogit Ajankohtaista

Kodin tuki tasoitti Sirkku Peltolan tietä taiteen maailmaan

Sirkku Peltola on Kangasalan lukion kunniaylioppilas mallia 2019. Ohjaajana ja draamakirjailijana ansioitunut Peltola kirjoitti itse 40 vuotta sitten, mutta yhteydenpito ylioppilastovereihin on säilynyt. Kuulumiset päivitetään yhteisissä tapaamisissa, joita pidetään kymmenen vuoden välein.

Uutiset - 6.6.2019 kello 8.00
Kangasalan Sanomat | Pekka Kaarna
Kodin tuki tasoitti Sirkku Peltolan tietä taiteen maailmaan
Kunniaylioppilas Sirkku Peltola kirjoitti ylioppilaaksi Kangasalan lukiosta vuonna 1979.

Lukiossa häntä kiinnostivat erityisesti äidinkieli ja reaaliaineet. Opettajakunnasta mieleen ovat jääneet suomen kielen lehtori Mirjam Ahjopalo, kuvataideopettaja Mauno Juvonen ja historiaa opettanut Kirsti Juvonen.

– Luokanvalvojamme, uskontoa ja psykologiaa opettanut Seppo Sillanpää oli mahtava, hänen vaikutuksensa luokkaan ja luokan henkeen oli suuri.

Koulunkäynnistä Peltola kertoo pitäneensä, samoin koulukavereista ja kouluruuasta. Myönteisyys heijastui myös todistuksiin, niiden keskiarvo oli läpi koulupolun kiitettävän puolella.

– Olen ollut aina tiedonjanoinen. Koulu avasi työläiskodin lapselle oven maailmaan, jota ei ympärilläni ollut.

Maailma alkoi 1970-luvulla avautua myös koululaisten oman liikehdinnän kautta, kun Suomen kouluissa herättiin yhteiskunnallisen kysymyksiin. Pikkolan kouluneuvostossakin oltiin Peltolan mukaan aktiivisia, järjestettiin mielenosoituksia ja otettiin kantaa – tavan mukaan yleensä kansainvälisiin asioihin.

Politiikassa jako oikeaan ja vasempaan oli tiukka. Myös Suoramalla tunnustettiin väriä.  Yhteiskuntaluokka määritti lasten seurat ja harrastukset.

– Minulle TUL:n huppari oli tärkeä. Huppari ostettiin postimyynnistä, ja sitä odotettiin hartaasti. Myöhemmin siitä tuli perheen sisäinen vitsi.

Luovuudelleen Peltola sai tukea lukiosta. Kirjallisuus ja teatteri veivät lopulta voiton historiasta ja kuvataiteista, vaikka Mauno Juvonen rohkaisevasti tahtoikin ripustaa yhden hänen töistään työhuoneensa seinälle.

Draaman siemenet oli kylvetty jo kotona, jossa tuleva kunniaylioppilas oli jo lapsena näytellyt kaveriensa kanssa, seurannut kuunnelmia ja katsonut televisiosta kotimaisia elokuvia ja tv-teatterien esityksiä.

– Olen myös pienestä pitäen käynyt paljon teatterissa. Sekin tietysti vaikutti uravalintaan, kun isoveli Sulevi oli näyttelijä.

Haaveistaan hän teki totta Jyväskylän yliopistossa. Taidekasvatuksen laitoksella teatteritiedettä, draamakirjallisuutta ja filosofiaa opiskellut Peltola valmistui filosofian maisteriksi vuonna 1985.

Teoriaa hän sovelsi käytäntöön ylioppilasteatterissa, jossa hän näytteli, ohjasi ja jonne hän kirjoitti.

Tietämystään hän syvensi laitoksella opetustehtävissä ja Jyväskylän kaupunginteatterin iltanäyttelijänä. Esikoisteos Pikkujättiläinen avasi ovet ammattiteattereihin.

Ilman kodin tukea tie taiteen maailmaan olisi ollut mutkikkaampi. Pianotunnit kustannettiin, vaikka pianoon ei ollut varaa. Soittoläksyjä Peltola harjoitteli naputtelemalla keittiön pöytään kiinnitettyä rapisevaa voipaperia, johon koskettimet oli piirretty.

– Iltarukouksessa pyytelin että: "hyvä Jumala, anna minulle piano".

Eräänä kauniina päivänä haave toteutui, kun isä antoi periksi. Piano tuli taloon Peltolan ollessa seitsemänvuotias.

Kodin henki olivat kuin draamasta ikään. Peltolan kirvesmiesisä oli puhumaton, nuuka hämäläinen, äiti puhelias ja antelias evakko. Tästä seurasi eripuraa ja salailua – lopulta uhrauksia pianoepisodin tapaan.

Koska perheen talous oli tarkalla, Peltola ei raha-asioissa tavannut kääntyä vanhempiensa puoleensa. Kun hän koululaisena liittyi tamperelaiseen kuoroon, hän kulki harjoituksiin liftillä.

Mieliteot rahoitettiin omilla säästöillä. Ensimmäistä LP-levyään Peltola muistaa pyöräilleensä ostamaan Kangasalan keskustasta. Petri Petterssonin Nuoruus-albumi jäi kuitenkin soittamatta.

– Pistin levyn kangaskassiin ja lähdin polkemaan takaisin Suoramalle. Kassi meni pinnojen väliin, ja levy hajosi.

Musiikin kuunteluun Peltola oli hurahtanut 11-vuotiaana vuonna 1971, kun isoveli oli hommannut taloon perheen ensimmäisen levysoittimen.

Peltola on Kangasalan lukion 20. kunniaylioppilas. Nimitys herkistää, joskin hänen koulun jälkeiset yhteytensä Kangasalaan ovat olleet monen koulutoverin tapaan löyhät.  Siteet kotikuntaan ovat kuitenkin vahvat.

– Kai se on sitä kangasalalaisuutta, että juurista ei niin hirveästi toitoteta kuten esimerkiksi mieheni kotikaupungissa Lapualla. Siellä ne ovat aina pinnalla.

Nyt koulunsa päättäviltä vaaditaan Peltolan mukaan liikaa, kun heidän pitäisi jo alle 20-vuotiaana varmuudella tietää, mitä elämältään tahtoo. Hänestä pingottamiseen ei ole syytä, vaan se oma polku on saatava etsiä kaikessa rauhassa.

Pysäytä ja relaa. Elämässä ei ole kiire.

Kommentoi / Keskustele aiheesta

Kangasalan Sanomat edellyttää, että verkkokeskustelu käydään asiallisesti ja hyvässä hengessä. Poistamme kommentit, joissa loukataan ihmisarvoa, yllytetään rikokseen, rasismiin tai jotka ovat muutoin sopimattomia tai hyvien journalististen tapojen vastaisia.

~
Takaisin ylös