Tällä sivustolla käytetään evästeitä käyttö­kokemuksen parantamiseksi. Lisätietoja.
Etusivu Uutiset KS-digi Tapahtumat Boksi Kuvat Blogit Ajankohtaista

Poden lievää koti-ikävää Kangasalle

Kolumni - 29.5.2019 kello 7.01
Janika Vihlman

Teimme vuoden alussa ratkaisun, joka lennätti meidät asumaan täysin uusille seuduille. Asuinpaikan muutos oli merkittävä, sillä hyvästelimme kotikulmamme Vatialassa. Siellä olimme viettäneet viimeiset kahdeksan vuotta.

Vaikka edellinen kotimme oli ihana, muutto isompaan asuntoon oli pakollinen ja toivottu asia. Uusi kotimme on miellyttävä, nätti ja fiksun pohjaratkaisun malliesimerkki. Uusi koti tuntuu kuitenkin vielä vuokratulta AirBnB-asunnolta.

Välillä pohdin, tulenko ikinä kotiutumaan tänne. Huomaan ajoittain vertailevani nykyistä ja entistä kotia keskenään. Käydessäni vierailemassa vanhoilla kulmilla, mietin kaiholla elämää kyseisen tien varrella.

Merkittävin ero entisen ja nykyisen kodin välillä on ehdottomasti ollut naapurit. Edeltävässä kotitalossamme naapurit tulivat tutuiksi nopeasti. Käytävässä tervehdittiin ohimennessä ja pihamaalla saatettiin vaihtaa pari sanaa.

Vuosien saatossa oppi naapureista vähän kaiken­laista, kuten sen, että eräiden naapureiden koira söi pikaruoka-annoksesta aina porkkanat.

Iltahämärällä saatoin pujahtaa teelle naapurirappuun parhaan ystäväni sohvalle ja automme hajotessa parkkipaikalle, tarjosi eräs naapurimme miehelleni kyydin töihin. Koko pihapiirin tunnelma oli turvallinen ja lämmin.

Uusi kotitalomme on osa usean kerros­talon muodostamaa lähiötä. Asuinalue tunnetaan turvallisena ja seesteisenä, mutta täällä on todella hiljaista.

Toki rauhallinen asuinalue ilman häirikköjä on unelmien täyttymys, mutta välillä vitsailemme mieheni kanssa, että taidamme olla koko lähiön ainoat asukit.

Tapasin erään uusista naapureistamme vastikään. Tapaaminen oli herättelevä, eikä pelkästään sen takia, että olimme molemmat alasti kerros­talon yhteissaunassa. Tajusin, että kyseinen naapuri oli ensimmäinen, jonka kanssa vaihdoin muutakin kuin kohteliaan nyökkäyksen.

Tässä talossa asuu kuulemma muitakin lapsi­perheitä, mutta toistaiseksi lähipuistoissa tyttäremme on ollut ainoa keinujen kuluttaja.

Välillä iskee kauhea koti-ikävä, koska entinen koti oli niin rakas. Sen seinät näkivät monta eri elämänvaihetta. Toisaalta en vaihtaisi nykyistä kotiamme pois, sillä olen jo tottunut siihen, että lapsi nukkuu omassa huoneessaan.

Olen miettinyt, että ehkä minun tulisi olla enemmän aktiivinen naapuritervehtijä. Seuraavan kerran, kun tapaan jonkun naapureistani, pysähdyn päivittelemään sateista ja kylmää kevättä. Jos jäiden rikkominen näin kesän kynnyksellä olisi helpompaa!

Tavoitteeksi otan myös sen, että tapaamme jossain muualla, kuin saunassa, ja että meillä on molemmilla vaatteet päällä.

Kommentoi / Keskustele aiheesta

Kangasalan Sanomat edellyttää, että verkkokeskustelu käydään asiallisesti ja hyvässä hengessä. Poistamme kommentit, joissa loukataan ihmisarvoa, yllytetään rikokseen, rasismiin tai jotka ovat muutoin sopimattomia tai hyvien journalististen tapojen vastaisia.

~
Takaisin ylös