Koti Kolumni Pölhöily piristää – jopa avioliitossa

    Pölhöily piristää – jopa avioliitossa

    0

    Me ihmiset olemme usein niin kovin vakavia. Joskus tekee hyvää heittäytyä pelleksi ja antaa tunteiden viedä – niiden tunteiden, jotka meillä jokaisella sisimmässään on. Toisilla – kuten itselläni – ne ovat ihan siinä pinnassa. Niin pinnassa, että pelleily on arkipäivää.

    Jos saisi nähdä videokoosteen toilailuistaan ja arkipäivän pölhöilyistään vaikka viikonkin ajalta, voisi luulla itseään mieheksi, joka täyttää ensi vuonna 15, ei 50 vuotta. Sanotaan, että lapsi on terve kun se leikkii, mutta onko aikuinen?

    Liekö normaalia lähteä esimerkiksi kolmen asteen pakkasessa kello 22 koiran kanssa iltalenkille sortsit jalassa ja villasukat lenkkareissa? Kävin kuitenkin, eikä kukaan naapureista soittanut valkotakkisia paikalle, vaikka epäilemättä vähämieliseltä pakkohoitolaitoksesta karanneelta näytinkin. Olivat varmaan nukkumassa.

    Kuten moni tietää, teiniperheen arjessa vanhempien on hankala joskus harjoittaa sitä kaikkein kauneinta, mitä aviopuolisot yhdessä ilman vaatteita voivat harrastaa. Tässä eräänä päivänä manailimme molemmat vaimoni kanssa, että aina on joku teini neljästä kotona pilaamassa ilon tuohon kuumaan hetkeen.

    Kävi yllättäen niin, että ainoa kotona ollut teini muistikin yhtäkkiä rippileiritapaamisensa ja lähti kiitämään kohti kaupunkia.

    Olimme kahden. Mielessä molemmilla vain ja ainoastaan se. Riisuuduimme ja yritimme aloittaa aktiviteettia, mutta jostain täysin tuntemattomasta syystä – joka ei ole vieläkään selvinnyt – molempia alkoi naurattaa. Hihittely vaihtui kikatteluksi, lopulta ulvoimme molemmat vedet silmissä niin, ettei ollut henki kulkea. Siinä hysteerisessä tilassa tuota kaikkein pyhintä ja hartainta ei vain yksinkertaisesti voi harjoittaa.

    Hiukan myöhemmin, kun olimme jo rauhoittuneet ja seestyneet keski-ikäisten vakavasti otettavien viksujen ihmisten tasolle, teimme sen. Että teki hyvää olla yhdessä vaimon kanssa saunassa.

    Lomareissuilla pölhöilymme äityy vielä kolmanteen potenssiin. Ja kuten kaikkien keski-ikäisten, on nuo hölmöilyt valitettavasti liian usein päivitettävä sosiaaliseen mediaan. Jos se ei ole Facebookissa tai vähintään Instagramissa, sitä ei ole tapahtunut.

    Piipahdimme Tallinnassa pitkästä aikaa, ja hauskaa oli. Niin hauskaa, että yksi kaverini kirjoitti reissun jälkeen FB-sivuilleni erään kuvan kommenttikenttään, että luojan kiitos juuri te kaksi olette löytäneet toisenne. En lähtenyt kiistämään.

    Harva nainen kestäisi kaltaistani perusteinipelleä, jonka parasta ennen -päivämäärä on mennyt jo 35 vuotta sitten.

    Joskus hölmöstely menee yli. Kun olen maanisessa vaiheessa, saatan vääntää vitsiä silloinkin, kun ei ole sen aika. Joskus vaimo tokaisee, että nyt Lauri turpa kiinni. Ja hyvä niin.

    Naurun sanotaan pidentävän ikää, joten uskon vakaasti saavuttavani 50 vuoden rajapyykin. Taidan lähteä tästä saunaan vaimoni kanssa.

    Kommentoi

    Kirjoita kommenttisi
    Kirjoita nimesi tähän