Tällä sivustolla käytetään evästeitä käyttö­kokemuksen parantamiseksi. Lisätietoja.
Etusivu Uutiset KS-digi Tapahtumat Boksi Kuvat Blogit Ajankohtaista

Rantakäärmeet hupenivat tunkioiden ja lantapatterien mukana

Vanha kansa kertoo rantakäärmeiden – tai tarhakäärmeiden, kuten ennen tavattiin sanoa – olleen Kangasalla melko tavallisia vielä 1900-luvun puolivälissä. Sen sijaan tuoreita havaintoja ei kellään tunnu olevan tästä helposti tunnistettavasta matelijasta.

Uutiset - 5.6.2019 kello 15.30
Kangasalan Sanomat | Jouni Valkeeniemi
Rantakäärmeet hupenivat tunkioiden ja lantapatterien mukana
Onko Kangasalla ja yleensä Tampereen seudulla edelleen rantakäärmeitä, kuten vanhat luontokirjat ja perimätieto väittävät?

– Itsekään en ole koskaan tavannut rantakäärmettä Kangasalla tai edes koko vanhan Hämeen läänin alueella. Mieltäni jo pidempään askarruttaneen rantakäärmekysymyksen selvittely sai sattumoisin pontta viime talvena.

Juttelin puhelimessa kymmenisen vuotta sitten Suoramalta Sulkavalle muuttaneen suuren luonnonystävän Pekka Mäkisen kanssa. Hän kertoi, kuinka rantakäärme on kesällä lähes jokapäiväinen näky nykyisellä kotipaikallaan Savonlinnan ja Mikkelin välissä.

Kangasalta Mäkinen muistaa ainakin yhden varman havainnon. Se tuli kalareissulla Roineella, Liuksialan liepeillä, joskus 1970-luvun alkuvuosina. Sen koommin ei Mäkinenkään ole törmännyt Kangasalla rantakäärmeeseen, runsaasta luonnossa liikkumisesta huolimatta.

Rantakäärmeitä koskeva kyselykierros varttuneemman väen piirissä tuotti vain pari havaintotietoa.

Pirkanmaan luonnonsuojelupiirin puheenjohtaja, professori emeritus Heikki Toivonen muistaa nähneensä rantakäärmeitä Roineella Vietävänniemen alueella lapsuus- ja nuoruusvuosinaan 1950- ja 1960-luvuilla. Nykyisten karttatietojen mukaan Vietävässä on Kärmeniemi-niminen paikka – sattumaako?

Syntyperäinen sahalahtelainen Leo Höysniemi puolestaan kertoo, kuinka rantakäärmeet tulivat tutuiksi lapsuuden uimareissuilla Pakkalanjärvellä niinikään 1950- ja 1960-luvuilla.

Suomen Lajitietokeskuksen ylläpitämä Laji.fi-sivusto antaa vain niukasti lisävalaistusta. Tietokantaan on ilmoitettu kolme rantakäärmehavaintoa Kangasalta, kaikki vuodelta 2014.

Antti Kolin melko tuoreessa tietoteoksessa Suomen matelijat ja sammakkoeläimet (Metsäkustannus 2015) todetaan, että rantakäärme on yleisehkö lounaisrannikolla sekä Sisä-Suomessa pohjoiselle Saimaalle asti. Pohjoisimmat rantakäärmeet ovat suunnilleen Oulun korkeudella.

Kaikesta päätellen rantakäärme on ollut ilmeisen tavallinen matelijalaji näillä seuduilla ainakin vielä sotien jälkeisinä vuosikymmeninä.  Nykyään se on harvinaisuus – jos niitä edes on enää vakituisesti Kangasalla.

Mielenkiintoisen mausteen asiaan antaa viime talvena julkaistu Suomen lajien Punainen lista 2019, eli uusin eliölajiemme uhanalaisuusluokitus.

Siinä rantakäärmeen status on "elinvoimainen". Edellisessä luokituksessa  2010 rantakäärme kuului "silmälläpidettäviin", ja 2000 tehdyssä luokituksessa "vaarantuneisiin".

Uhanalaisuusluokitusten mukaan rantakäärmeen yleistilanne Suomessa on siis parantunut 2000-luvun aikana. Tästä ei kuitenkaan näy merkkejä Kangasalan luonnossa.

Käärmeisiin perehtynyt biologi, tutkijatohtori Jarmo Saarikivi Helsingin yliopistosta sanoo, että rantakäärme on pääosin taantunut sisämaassa, mutta rannikoilla se voi hyvin. Sen nykyinen esiintyminen sisämaassa on laikuittaista.

– Rantakäärme tarvitsee munilleen suotuisia haudontapaikkoja. Tällaisia olivat ennen maatiloilla yleiset tunkiot ja lantakasat, joiden määrä on oleellisesti vähentynyt. Suuntaus heikentää myös vaskitsan ja isojen kovakuoriaislajien, esimerkiksi sarvikuonokkaan lisääntymistä.

Rantakäärmenaaras munii munansa paikkaan, jossa lahoavat kasvinosat tai maatuva lanta synnyttävät lämpöä ja siten hautovat munia. Takavuosien karjatalousalueilla tällaisia luonnon omia hautomoja oli yllin kyllin tarjolla.

Nykyään on toisin. Karjanpito  Kangasalla ja lähitienoolla on vähentynyt murto-osaan entisestä. Lannan säilytys- ja käsittelynormit ovat tiukentuneet, ja vanhat tunkiot ovat vaihtuneet hoidetuiksi komposteiksi. Maaseutu on siistiytynyt.

Vaikuttaa siltä, että rantakäärme ei ole kyennyt sopeutumaan näihin muutoksiin.

Hevostiloja on tullut Kangasallakin reippaasti lisää, mutta tämä kehitys ei ainakaan toistaiseksi ole heijastunut rantakäärmeiden määrään.    

– Itämeren alueella rakkolevä on elpynyt, ja rannoille kertyy rakkolevävalleja. Niiden lahoaminen synnyttää lämpöä, jota rantakäärmeet käyttävät hyödykseen muniensa hautomisessa, Saarikivi sanoo.

Kyy on paljolti myrkyllisyytensä vuoksi pelätty ja vihattu matelijalaji. Rantakäärmeeseen puolestaan liittyy lähes myyttisiä uskomuksia.

– Kun hiehosta eli nuoresta lehmä saatiin ensimmäisen kerran lypsettyä maitoa, sitä otettiin kuppiin ja vietiin tuvan tai navetan alle lahjaksi rantakäärmeille. Se oli kuin uhrilahja. Tätä tapahtui Suomessa vielä 1900-luvun alkupuolella, kertoo kotkalainen käärmespesialisti Urpo Koponen.

Rantakäärme on arka ja varovainen, mutta Koposen mukaan se saattaa tietyssä määrin oppia luottamaan ihmiseen.

– Jos menee vaikka istumaan rantakäärmeen suosikkioleskelupaikan viereen, se voi palata samaan kohtaan pakenemisensa jälkeen. Näin on mahdollista totuttaa se ihmisen läsnäoloon. Kyy ei tällaista opi, Koponen sanoo.

Pekka Mäkinen on Sulkavan-vuosinaan havainnut, että rantakäärmeet tulevat keväällä esiin hieman myöhemmin kuin kyyt. Tätä juttua tehdessä toukokuun puolivälissä, Mäkisellä oli vasta yksi tämän kevään havainto rantakäärmeestä, kun tieltä oli löytynyt kuoliaaksi ajettu yksilö.

– Meidän puutarhassamme rantakäärmeet munivat lehtikompostiin. Olemme vaimon kanssa päättäneet, että kompostia ei käännetä alkukesällä vaan vasta heinäkuun puolivälissä, että poikaset ehtivät kuoriutua ja lähteä.

Omien havaintojensa perusteella Mäkinen vahvistaa Urpo Koposen arvion rantakäärmeiden tavasta tottua ihmisiin.

– Puuliiterissäkin asustaa rantakäärme. Se vain siirtyy hetkeksi hieman sivummalle, kun pinosta haetaan puita.

Oletko nähnyt Kangasalla rantakäärmettä? Tämän jutun kirjoittaja on kiinnostunut havainnoista. Niitä voi lähettää osoitteeseen: jouni.valkeeniemi@kolumbus.fi.

 

Kommentoi / Keskustele aiheesta

Kangasalan Sanomat edellyttää, että verkkokeskustelu käydään asiallisesti ja hyvässä hengessä. Poistamme kommentit, joissa loukataan ihmisarvoa, yllytetään rikokseen, rasismiin tai jotka ovat muutoin sopimattomia tai hyvien journalististen tapojen vastaisia.

~
Takaisin ylös