Tällä sivustolla käytetään evästeitä käyttö­kokemuksen parantamiseksi. Lisätietoja.
Etusivu Uutiset KS-digi Tapahtumat Boksi Kuvat Blogit Ajankohtaista
Lounaalle KangasallaLounaalle Kangasalla

Työura

Kolumni - 13.2.2019 kello 7.01
Liisa Alanko

Viime viikolla ilmestyneessä Kangasalan Sanomissa julkaistiin eläkkeelle jääneen apteekkari Martti Kalapuron haastattelu. Martti oli ensimmäinen työnantajani apteekkialalla. Haastattelu innosti pohtimaan omaa työuraani.

Ylioppilas­keväänä pääsin töihin Niemen perheen K-kauppaan Pohjan kylään. Töissä oli mukavaa, opin paljon ja sain omaa rahaa. Minulla ei ollut selvää näkemystä, mitä haluaisin opiskella, joten kaupassa vierähti pari vuotta.

Syksyllä 1987 olisin aloittanut pankkialan opinnot, mutta Martin puoliso Eila tarjosi työpaikkaa Kuhmalahden sivuapteekista. Siirryin kaupasta seinän toiselle puolelle apteekkiin.

Eila oli tullut paikkakunnalle vuotta aiemmin hoitamaan apteekin konkurssipesää. Kun Martti sai Sahalahden apteekkiluvan, Eila jatkoi proviisorina sivuapteekilla Pohjassa.

Apteekkiala tuntui heti omalta. Hiljaisina hetkinä kertasin Eilan avulla matikkaa, kemiaa ja fysiikkaa. Syksyllä 1988 aloitin opinnot Helsingin yliopistossa, josta valmistuin kolme vuotta myöhemmin farmaseutiksi. Sain vakituisen työpaikan Martin apteekeista, joissa jo opiskeluaikana tein töitä.

Yli 30 vuotta samassa työpaikassa alkaa olla harvinaista. Tykkään apteekkialasta.

Kaksi muuta isoa syytä on vaikuttanut siihen, etten ole vaihtanut työpaikkaa. Ykkössijalla on haluni elää maaseudulla. Toisena tulee apteekkarien vaihtuminen. Pienet apteekit toimivat proviisoreille muutaman vuoden ajan ponnahduslautoina ja kokemuksen kartuttajina, jonka jälkeen he hakeutuvat suurempien asiakasvirtojen apteekkeihin.

Minulla on parhaillaan neljäs työnantaja apteekissa. Jokainen apteekkari on ollut erilainen kuin muut niin ihmisenä kuin työyhteisön jäsenenä ja johtajana. Pienessä yhteisössä esimiehen toiminta vaikuttaa paljon ja moneen asiaan. Työntekijänä vastaan omalta osaltani, että alaistaitoni ovat kunnossa. Sen olen huomannut vuosikymmenten aikana, että kummassakaan taidossa ei ole mahdollista olla täydellinen.

Jos haluaa tehdä töissä koko ajan yhtä ja samaa, ei kannata valita apteekkialaa. Oman työurani aikana muutokset ovat olleet niin valtavia, että tulevaisuudessakaan mikään ei tunnu mahdottomalta.

Ehkä ennen eläkkeelle jäämistäni toimitan asiakkaille 3D-tulostamiani yksilöllisiä, geeniperimän mukaan valittuja lääkeaineyhdistelmiä. Tällä hetkellä en täysin ymmärrä, kuinka sen tekisin. Luotan, että saan ohjausta ja opastusta sitten, kun asia on ajankohtainen. Näin on tapahtunut muissakin muutoksissa. Myös omatoiminen kouluttautuminen on auttanut uuden oppimisessa ja opitun tiedon säilyttämisessä.

Apteekkiala kokonaisuudessaan tulee muuttumaan lähivuosina. Vaikka apteekkien toiminta saa hyvät arviot palveluiden käyttäjiltä ja yhteis­työkumppaneilta, alaa vaaditaan eri tavoin avoimemmaksi. Esimerkiksi kaupat haluavat myydä lääkkeitä, apteekkioikeuksien luvanvaraisuutta halutaan väljentää ja hintakilpailua lisätä.

Muutoksilla on aina vähintään kaksi puolta: hyvä ja huono. Minua viisaammat tekevät päätökset.

Toivon pääseväni eläkkeelle mieluummin eettisesti terveyden­huollossa toimivasta ammattiapteekista kuin marketista, jossa halpa lääke myydään sisäänvetotuotteena.

Kommentoi / Keskustele aiheesta

Kangasalan Sanomat edellyttää, että verkkokeskustelu käydään asiallisesti ja hyvässä hengessä. Poistamme kommentit, joissa loukataan ihmisarvoa, yllytetään rikokseen, rasismiin tai jotka ovat muutoin sopimattomia tai hyvien journalististen tapojen vastaisia.

~
Takaisin ylös