Tällä sivustolla käytetään evästeitä käyttö­kokemuksen parantamiseksi. Lisätietoja.
Etusivu Uutiset KS-digi Tapahtumat Boksi Kuvat Blogit Ajankohtaista
Fixus Kangasala palveleeFixus Kangasala palvelee

100 vuoden opetukset

Kolumni - 7.12.2017 kello 16.20
Lauri Hollo

Jos Väinö Linnan Tuntemattomasta sotilaasta olisi tehty tietokone- tai konsolipeli, jokainen teinipoika tietäisi tarkalleen, mistä Suomen itsenäisyydessä on kyse. Koska sotapelit ovat muutenkin niin suosittuja, onkin hyvä kysyä, miksi ihmeessä kukaan ei ole sellaista peliä vielä tehnyt?

Koulun historian tunneilla toki opetetaan Suomen itsenäistymishistoria, mutta oppikirjojen sivuilta totuus ei ehkä konkretisoidu nykynuorille. Mielikuvia olisi syytä vahvistaa. Ja juuri niillä keinoilla, mistä nykynuoret parhaiten oppivat. Tietenkin olisi hienoa, että nuoriso lukisi enemmän kirjoja ja olisi ylipäätään itsekin kiinnostunut historiastamme. 

Jokaisen meistä olisi hyvä muistaa, että kovin monen napsun päässä ei ollut sekään, että tämä kolumni kirjoitettaisiin kyrillisin kirjaimin. Ei kirjoiteta, kiitos sotiemme veteraanien­, miesten, naisten, kaatuneiden, elossa olevien ja jo kuolleiden. Heitä tulisi muistaa ja auttaa muutenkin kuin itsenäisyyspäivän juhlapuheissa.

Veteraanijärjestöt ovat keränneet rahaa veteraaneille ja jakaneet sitä myös. Näistä järjestöistä monilla on kuva, että ne makuuttavat kertyneitä varoja tileillään ja maksavat muhkeita palkkoja johtajilleen samalla, kun veteraanit tuskailevat arjessaan. Niin ei ole.

Jos Rintamaveteraaniliiton, Suomen Sotaveteraaniliiton, Sotainvalidien Veljesliiton ja Kaatuneitten Omaisten Liiton varallisuus jaettaisiin elossa olevien 17 000 keskimäärin 92-vuotiaan sotaveteraanin kesken, jäisi jaettavaksi 42 euroa veteraania kohden. Kaksi vuotta sitten veteraaneja oli elossa 24 000, määrä vähenee koko ajan.

Moni sotaveteraani elää Kelan 760 euron takuueläkkeellä, rintama- ja veteraanilisä nostavat summan noin 1 000 euroon. Luvut ovat häpeällisiä. Näinkö me itsenäisyyttämme ja sen tekijöitä arvostamme?

Vähintä, mitä valtio voi tehdä, on tuplata nuo eläkkeet saman tien. Kustannus olisi 149 miljoonaa kuukaudessa. Vuodessa se tekisi 1,78 miljardia euroa, vaikka veteraanien määrä ei vähenisi lainkaan.

Ai että paljon rahaa? Samaan aikaan Suomessa jaetaan vuosittain neljä miljardia euroa erilaisia yritystukia; mitä jos tästä puolet siirrettäisiin sotaveteraaneille? Joka vuosi siirrettävää olisi yhä vähemmän. Eivätkä yritystuet toki ole valtion ainoa iso tulonsiirto, jonka voisi käyttää järkevämminkin.

Suomessa on noin kolme miljoonaa työikäistä kansalaista. Jos kaikki he lahjoittaisivat 50 euroa kuukaudessa sotaveteraaneille, saataisiin sama summa kokoon.

Ihan kohtuuttomalta ei kuulosta tuokaan. Veteraanien auttaminen on niin valtion kuin yksittäisten kansalaistenkin asia. Joku kompromissi pitäisi löytyä – etenkin nyt, kun Suomi 100 vuotta tarjoaisi sille erinomaisen alustan.

Palataan vielä alussa mainitsemiini nuoriin. Kuinka paljon heiltä voi vaatia ymmärrystä ja arvostusta, jos me aikuiset emme osoita riittävästi arvostusta, eikä Suomen valtiokaan sitä tee?

Jokaisen meidän hyväosaisen tulisi herätä ja kantaa kortensa kekoon nyt, kun vielä voimme; 10 vuoden kuluttua ei monta sotaveteraania elossa ole, jos yhtään. On aika tehdä muutakin kuin katsoa Aku Louhimiehen Tuntematon sotilas. Toki nuoriso voisi aloittaa sillä.

Kommentoi / Keskustele aiheesta
~
Takaisin ylös