”Työnhaku tyssää usein siihen, kun työnantaja saa tietää kuuroudesta” – Vilpeilän koululla ikkunoita kunnostava Kimmo Sandvik haaveilee yhä viisikymppisenä vakituisesta työstä

Vilpeilän koulun piharakennuksen avoimista ovista kantautuu ulos hiomakoneen tasainen surina.

Kyläkoulua kunnostavan ja ylläpitävän osuuskunnan aktiivi Hanna-Leena Laszka hioo vanhaa maalia pois ikkunanpuitteista, viereisellä työpisteellä osuuskunnalla töissä oleva Kimmo Sandvik pensselöi hiottuihin ja kitattuihin ikkunanpuitteisiin uutta maalia.

Kaksikko on kuukauden päivät kestäneen urakan aikana kunnostanut kaikkiaan lähes 50 yläkoulurakennuksen vanhaa ikkunanpuitetta.

Työparin yhteistyö sujuu saumattomasti, vaikka sanoja ei vaihdeta. Kommunikointi hoidetaan muutoin kuin puhumalla.

– Tosi hyvin on sujunut. Kirjoitamme lappuja ja käytämme elekieltä, kertoo Sandvik tulkin välityksellä.

Tulkki on tullut paikalle haastattelua varten, muutoin tulkin apua on tarvittu työmaalla vain ensimmäisenä päivänä.

– Tulkki oli varattu paikalle puoleksi päiväksi, mutta ensimmäisen tunnin jälkeen Kimmo sanoi tulkille, että voit jo lähteä pois, nauraa Laszka.

Yhteistyön sujuvuus yllätti

Sandvikille vaihtoehtoisten kommunikointikeinojen käyttö ei ole uutta, sillä hän on ollut kuuro melkein syntymästään lähtien.

– Sairastin kahden kuukauden iässä aivokalvontulehduksen ja sen seurauksena menetin kuuloni sataprosenttisesti.

Sen sijaan Laszkalle kokemus kuulovammaisen kanssa työskentelystä on ensimmäinen.

Hän myöntää jännittäneensä etukäteen sitä, miten pärjää kuuron työntekijän kanssa, koska ei osaa viittomia.

–Hetkeäkään en ajatellut, että kuurous voisi olla este tehdä tätä työtä, mutta mietin sitä, että miten ymmärrämme toisiamme.

Neljän yhteisen työviikon jälkeen Laszka on yllättynyt siitä, miten sujuvaa ja mutkatonta yhteistyö on lopulta ollut. Huumoriakin on työmaalla riittänyt.

– Olemme jutelleet kaikesta mahdollisesta ja oppineet paljon toisistamme, tiedän muun muassa Kimmon maratonennätyksen, nauraa Laszka.

– Ja niitä viittomiakin olen oppinut jonkun verran, monet niistä ovat aika loogisia.

Kaikki työ kelpaa

Sandvik sanoo olevansa tyytyväinen, että on puolentoista vuoden työttömyysjakson jälkeen saanut töitä Vilpeilän koululta, vaikkakin sitten vain kuukaudeksi.

– Ainahan se on kivempi olla töissä kuin kotona työttömänä. Aikakin kuluu paremmin, hän sanoo.

Laszka harmittelee, että osuuskunnalla oli mahdollisuus työllistää ulkopuolinen työntekijä tänä kesänä vain kuukaudeksi.

Sandvik palkattiin 100 prosentin palkkatuella remonttiprojektiin yhteistyössä Sahalahti-Seuran ja Pirkanmaan rakennuskulttuurikeskus Piirun kanssa. Työaika on 26 tuntia viikossa.

Sandvik sai tiedon työmahdollisuudesta työvoimatoimiston kautta ja oli heti valmis tarttumaan siihen, vaikka aiempaa kokemusta ikkunoiden kunnostuksesta ei ollutkaan.

– Ei tämä ehkä ihan ominta hommaani ole, mutta työmaa on tosi mukava ja olen oppinut paljon uutta, hän sanoo.

Sandvik ei ole koskaan nirsoillut työn suhteen. Hän on tehnyt töitä muun muassa sahalla, kettutarhalla ja kiinteistönhoitajana, ja ollut työkokeilussa esimerkiksi muuttomiehen hommissa.

Myöskään pitkät työmatkat eivät ole olleet hänelle este työn vastaanottamiselle. Sandvik on ajellut Kangasalta päivittäin töihin muun muassa Hämeenlinnaan, Turkuun ja Vimpeliin.

Vuosi sitten Sandvik muutti Kangasalta Tampereen puolelle Kaukajärvelle, josta on käynyt nyt päivittäin töissä Sahalahdella Pakkalassa.

– Tämä reilun 60 kilometrin edestakainen työmatka ei tunnu yhtään miltään, mies naurahtaa.

Vakituinen työ haaveena

Sandvik valmistui vuonna 1993 liikunnanohjaajaksi Kuortaneen urheiluopistosta, mutta koulutustaan vastaavaa työtä hän ei ole koskaan saanut.

– Valmistumisen jälkeen olin Jyväskylässä kuulovammaisten koululla kolme kuukautta työkokeilussa, mutta sen jälkeen on ollut hiljaista, vaikka lähetän aina hakemuksen kaikkiin avoimiin työpaikkoihin.

Muutkin työsuhteet ovat olleet lyhyitä pätkiä. Sandvikin suurin haave edelleen viisikymppisenä on vakituisen työpaikan saaminen.

– Helpottaisihan se elämää todella paljon. Voisi ajatella esimerkiksi auton ja talon ostamista, eikä tarvitsisi aina jännittää sitä miten pärjää, hän sanoo.

Sandvikin mukaan työnantajien ennakkoluulot ovat suurin este työn saamiselle.

– Työnhaku tyssää usein siihen, kun työnantaja saa tietää kuuroudesta, vaikka olisin aivan yhtä pätevä tekemään työtä kuin muutkin hakijat.

Sandvikin mukaan moni työnantaja epäröi palkkaamista, koska pelkää, ettei pärjää ja osaa toimia kuuron työntekijän kanssa.

Hän tietää, että mahdotonta työpaikan saaminen ei kuurollekaan ole.

– Tiedän esimerkiksi monia sairaanhoitajia ja lähihoitajia, jotka ovat työllistyneet vakituisesti omalla alallaan.

Asenne ratkaisee

Laszka uskaltaa tämän kesän kokemuksella rohkaista muitakin työnantajia palkkaamaan kuuroja työntekijöitä. Kyse on hänen mukaansa ennen muuta asenteesta.

– Tämä on ollut itselle tosi hyvä ja silmiä avaava kokemus. Vaatiihan se toki hieman viitseliäisyyttä, että on valmis kommunikoimaan muulla tavoin kuin puhumalla, mutta este se ei palkkaamiselle missään nimessä ole.

Hän löytää itsestäänkin vielä parannettavaa kuulovammaisen työntekijän ohjaajana.

– Olen yrittänyt ottaa Kimmon aina mukaan keskusteluihin, kun työmaalla on käynyt ulkopuolisia, mutta tosi helposti se lipsahtaa siihen, että jättää kuulovammaisen työntekijän juttujen ulkopuolelle, Laszka myöntää.

– Kimmo on onneksi niin ”puhelias” ja sosiaalinen tyyppi, että on itse aloitteellinen ja lähestyy hyvällä huumorilla ihmisiä, hän hymyilee.

Lue myös: Tulkkauspalvelu auttaa kuuroa Kimmo Sandvikia tärkeiden asioiden hoidossa: ”Asiat hoituvat yleensä nopeammin ja tulevat varmemmin selviksi tulkkia apuna käyttäen”