Jyrki Savolainen in memoriam 7.4.1942 – 31.5.2024
Jyrki valmistui ylioppilaaksi 1963 Tampereen Kalevan yhteiskoulusta. Kesän 1964 hän vietti metsäalan harjoittelussa Kittilässä tähdätessään alan opintoihin, mutta pääsykokeiden epäonnistuessa vietti isänsä komennosta seuraavan talven Saksassa ”elämää opiskelemassa”. 1960-luvun puolivälissä hän pääsi Tampereen yliopistoon lukemaan kansainvälistä politiikkaa ja tiedotusoppia. Gradu käsitteli Euroopan yhdentymistä.
Pian valmistuttuaan hän sai työpaikan erään sahalahtelaisen elintarvikeyhtiön tiedottajana. Hän olikin läpi elämänsä taitava kirjoittamisessa ja valokuvaamisessa.
Lintuharrastus alkaa
Luonto- ja lintuharrastuskärpänen puraisi Jyrkiä jo varhain. Rengastusura alkoi 14-vuotiaana 18.6.1956, kun hän rengasti västäräkkipoikueen vanhempiensa kesäpaikan tuntumassa Kangasalan Sammalistossa. Pian hän vei ensimmäiset pöllönpönttönsä metsään ja aloitti lintuhavaintojen julkaisemisen Tampereen ja Kangasalan alueelta.
1960-luvun alussa Jyrki, Raimo Latja ja Kanervan veljekset muodostivat pienen tamperelaisen iskujoukon maakotkan pesien etsimiseksi ja tarkastamiseksi Lapin erämaista. Tästä vakiintui osalle heistä vuosittainen perinne, joka Jyrkin osalta jatkui etupäässä Muotkatunturien erämaissa aivan viime vuosiin saakka. Lapinreissujen alkuvuosien seikkailuista mainittakoon tapahtuma, jossa hurjapäiset nuoret rengastajat Jyrki ja R. Latja kiipesivät karhunpennun perässä puuhun saadakseen siitä valokuvan ja ”käsipinnan”!
Lukiolaisena Jyrki osallistui Tampereen lyseon luontokerho Vuokon toimintaan. Jyrki oli perustajajäsenenä mukana Pirkanmaan Lintutieteellisen Yhdistyksen (PiLy) perustamisessa vuonna 1970.
Jyrki kirjoitti erilaisia tiedonantoja eri luontoalan lehtiin. Kirjoittipa hän taitavana kynänkäyttäjänä myös pakinoita. Jyrki oli kirjoittajana hänen retkeilyalueensa keskiössä olleen Laipanmaan metsäalueen paikallis- ja luonnonhistoriaa käsittelevässä Elämää Laipanmaassa -kirjassa (Koistinen & Savolainen 1996).
Rengastajan arkea
Tuskin on montaa Suomessa pesivää lintulajia, joita Jyrki ei olisi rengastanut. Vuosien saatossa pääasiallisiksi kiinnostuksen kohteiksi valikoituivat muun muassa maakotka, pöllöt, koskikara ja sääksi.
Jyrkin keskeistä retkeilyaluetta oli itäinen Pirkanmaa. Vuosien mittaan hän teki tälle hyvin laajalle alueelle satoja pöllönpönttöjä ja haukkojen tekopesiä.
Jokakeväiseen ohjelmaan kuului uusien pesien etsiminen, pesintöjen inventointi, sekä emojen ja poikasten rengastaminen. Kesällä harrastettiin SSP-pyyntiä, ja loppukesällä huollettiin ja siirreltiin pönttöjä sekä rakenneltiin haukkojen tekopesiä. Talvet rämmittiin jokivarsien pajukkoisissa umpihangissa koskikaroja pyytämässä.
Linturetkeilyajan ulkopuolella hän piti kuntoaan yllä pitkin kävelylenkein, pyöräilemällä ja hiihtämällä. Muutenkin Jyrkin elämäntavat olivat terveelliset; ainoana ”paheena” oli piipun tupruttelu.
Ihmissuhteet ja muut mielenkiinnon kohteet
Jyrki vaihtoi laajasti ja avoimesti tietoa ja kokemuksia rengastajakollegoittensa ja muiden kiinnostuneiden kanssa. Lisäksi hän oli yleisesti tunnettu ”lintumies” itäisellä Pirkanmaalla; maaseudun ”isännät, emännät ja kylän väki” ottivat herkästi Jyrkiin yhteyttä kertoakseen havainnoistaan tai kysyäkseen lintuihin liittyvistä asioista.
Muille harrastuksille hänellä jäi vähän aikaa, mutta hän oli paikallisen kirjaston suurkäyttäjä. Lukemisto oli hyvin monipuolista ”laatukirjallisuutta”, mm. historiaa, ympäristöä ja yhteiskuntaa käsitteleviä tietoteoksia. Maailman menoa Jyrki seurasi tiiviisti, kauhisteli ja kommentoi vielä sairasvuoteellaankin.
1980-luvulla Jyrki innostui myös metsästyksestä. Hän koki metsästysseurueensa linnustuskäytännöt kestäviksi, eikä siten nähnyt siinä ristiriitaa lintuharrastuksensa kanssa.
Luonto oli Jyrkille kaikki kaikessa. Siihen hänen harrastuksensa perustuivat ja siellä hän valtaosan elostaan vietti. Vanhojen metsien ja muiden petolinnuille sopivien elinympäristöjen kiihtyvä katoaminen vaikeutti hänen työtään rengastajana. Viimeisinä vuosikymmeninä valtaosa hänen laajasta retkeilyalueestaan oli hänen omien sanojensa mukaan muuttunut tympeäksi ja ”näköalattomaksi”.
Lähtö
Maaliskuun alussa koskikaran rengastusreissulla tapahtuneesta hyiseen puroon putoamisesta aiheutui komplikaatioita, joiden seurauksena Jyrki siirtyi 31.5.2024 Kangasalan terveyskeskuksen vuodeosastolta autuaammille metsämaille. Näin hän oli varmaankin toivonut lopulta lähtevänsäkin – lähes kirjaimellisesti ”kahluusaappaat jalassa”.
Jyrkin lähipiirille järjestettiin lämmin muistotilaisuus Kangasalla 19.7.2024. Jyrkiä jäivät kaipaamaan poika perheineen, veli sekä suuri joukko lintu-, luonto- ja metsästysharrastustovereita sekä muita ystäviä.
Christian Geiger
MainosTilaa Kangasalan Sanomat alkaen 3,50 €.Tilaa tästä
