Uutiset

Vanhan ammattikoulun aikakapselin sisältö paljastui – juhlava puhe, sanomalehdet ja dokumentit kertovat millaisessa ajassa uusi koulu rakennettiin

Kangasalan kaupungin viestintäpäällikkö Annikka Lampo pääsi vihdoin avaamaan Kangasalan vanhan ammattikoulun aikakapselin.

Kangasalan kaupungin viestintäpäällikkö Annikka Lampo pitelee käsissään kuparilieriötä, jonka löytymistä ja avaamista on ehditty odotella. Huutijärven ammattikoulun perustuksiin vuonna 1960 muurattu aikakapseli on…


Tämä sisältö on Kangasalan Sanomien tilaajille

Tilaa lukuoikeus alkaen 3,50 €.

TilaaKirjaudu

2 kommenttiaKommentoi

  • Dokumentoija1.10.2024 klo 20:52

    eikös siihen nykyiseenkin ammattikouluun tullut jo hometta, tai ainakin homeen alkua rakennusvaiheessa?

  • Eero Järvenpää6.10.2024 klo 14:33

    On aika muuttunut. Kosteuskysymykseen totean vain, että suurin syy niihin oli 1970-luvun alun öljykriisit ja niistä johtunut lämmönsäästäminen tekemällä taloista mm. muovia käyttäen liian tiiviitä ja unohtaen samalla kunnollisen ilmastoinnin. Henkilökohtaisena muistona oheinen juttu koulun työmaalta. Olin aikeissa mennä yhteiskoulun jälkeen Tekniseen Opistoon opiskelemaan rakentamista, kun olin ollut jo 12-vuotiasta alkaen paljon kirvesmiesisäni kanssa monilla rakennuksilla. Silloin vaadittiin kahden vuoden todistettava tutustuminen alaan ennen pääsykokeita. Siirryin Ilkon kappelityömaalta marraskuuun alussa1960 ammattikoulun juuri alkanelle työmaalle aputöihin. Rakennusliike Havia oli hankkinut saksalaisen Kaiser-merkkisen, nouseva puomisen ja teleskooppirunkoisen rakannusnosturin. Ensimmäisellä kuskilla oli henkilöhtaisia ongelmia ja niinpä erään työpäivän päätyttyä vastaavamestari lykkäsi käteeni sakasankieliset ohjeet ja sanoi että alat huomenna ajaa tuota nosturia. Saksa-Suomi sanakirja oli vihdoin kovassa käyttössä. Nosturia ohjattiin kahden vivun avulla, jotka kääntyivät neljään suuntaan ja joisa oli useita nopeuksia. Pelottavan vaikea alku onnistui kuitenkin kaiketi kohtalaisesti, vain yhden betonimiehen päästä pyyhkäisin karvalakin kevysti pois kääntyessä. Oma lukunsa oli sitten nosturin siirtäminen kerrostalotyömaalle Koivistonkylään kuorma-auton perässä, jolloin kääntelin veivistä takapäätä pysymään mutkissa tiellä. Uudella työmaalla nosturi oli täydessä koskeudessa eli hytti on 24 metriä maasta. Kerran miehet tasoittivat anturanpohjia ja kun rupesin nostamaan koskeaan maahan imeytynyttä jassikkaa niin puomi vain painui ja kun viime hetkellä annoin löysiä, kuului kova kolaus takapyörien pudottua takaisin kiskoille. Nostureilla ei ollut silloin minkäänlaisia pakollisia tarkastuksia enkä muista missä vaiheessa selvisi, etteivät siinä ollut mitkään rajakartkaisijat päällä. Muutama hikinen herätyshän siitä seurasi myöhemmin. Rakennusarkkitehti Eero Järvenpää (kuvakin olisi kuskista)