Lukioisko on Kangasalan lukion oma lehti.
Lehteä kirjoittaa Kangasalan lukiolaisista koostuva kolmen hengen mediaryhmä: Ronja Aaltojärvi, Aada Lehtoniemi ja Nadia Vakaslahti.
Kuka sä oot muka meitä opettamaan? on lehtemme juttusarja, jossa tutustumme lukiomme opettajiin. Tällä kertaa selvitimme, kuka ihme meidän äidinkielen opettajamme Veera Molkka on. Kerro, kenet haluaisit saada seuraavaksi haastatteluun!
Kiinnostava fakta: Aloitin salibandyn maalivahtina ja olin siellä yhdet treenit. Sitten päätin, että ei. Tämä ei ole minun sielunmaisemaani.
Lempielokuva/sarja: Mun on pakko sanoo ensimmäisenä Frendit, koska mä oon nähnyt sen siis miljoona kertaa. Mul on ollut paljon semmoisia, että Frasier on ollut yks sellainen, Madmen on sellainen, mistä mä tykkään, Seinfelt on ollut sellainen, mistä mä oon tykännyt.
Lempikirja: Murakamin siis kaikki tuotanto. John Irving on yks sellainen, mistä mä oon aina tykännyt. Ja sitten Milan Kundera. Mun on pakko rajata näihin kolmeen, mutta vieläkin löytyisi lisää.
Lempiruoka: Kaikki, mitä mä en oo itse tehnyt. Mä tykkään hyvin paljon muiden tekemistä ruoista.
Lempieläin: Ehdottomasti cockerspanieli. Kun mä olin pieni, meillä oli Osku-koira. Mutta mul on ollut myös pupu. Sellainen pieni kääpiökani. Nää on selkeesti mun suosikit.
Lempijuhla: Kevätjuhla
Veera Molkka opettaa lukiossamme äidinkieltä. Hän on 47-vuotias ja asunut lapsuutensa Nokialla. Lukioiässä Molkka muutti Tampereelle ja kävi siellä Tampereen lyseon lukiossa eli Rellussa koulua. Tämän jälkeen hän on asunut Tampereella ja Kangasalla.
Jo ennen lukion aloittamista Molkka ehti seikkailla maailmalla.
”Ysiluokan jälkee mä lähdin vuodeks vaihto-oppilaaks Ranskaan.”
Vuoden vaihto Ranskassa ja uudella paikkakunnalla lukion aloittaminen sekoittivat Molkan ystäväpiirejä. Kun hän aloitti lukion, ei seurana ollut ainoatakaan tuttua kaveria.
”Mä en tuntenut ketään. Mä olin tullut sieltä vaihto-oppilasvuodelta ja mä olin tullut Nokialta. Yksi nokialainen tyttö oli mulle tuttu, mutta ei ollut mun kavereita. Kaikki muut oli, siis koko koulussa, ihan täysin ventovieraita.”
Lukiosta löytyi kuitenkin seuraa ja lukioajan parhaaksi muistoksi muotoutuikin lukion tavallinen arki.
”Ilmapiiri Rellussa oli mun mielestä ihana oppimista kohtaan. Mä löysin oikeastaan sieltä sellaiset ystävät, joiden kanssa oli kiva aina jutella ja pohtia niitä asioita. Semmoinen arki jäi mulle eniten mieleen.”
Yhteyksiä lukioaikaisiin kavereihin on Molkalla lähinnä sosiaalisessa mediassa. Yhden ystävän hän kertoo edelleen olevan läheisimpiä ystäviään.
Molkka kertoo, että pärjäsi lukiossa ihan hyvin. Kuitenkin hänen kokemuksensa lukiosta oli jonkin verran erilainen verrattuna nykyiseen lukioon. Molkka toteaa, että ei ikinä ajatellut lukion ja menestymisen määrittelevän sitä, mikä hänestä tulee.
Molkka kuvaa itseään lukiolaisena tavalliseksi kuolevaiseksi: ”Mun piti kyllä satsata niihin oppiaineisiin, mistä mä tykkäsin ja mitä mä ajattelin, että mä sitten ehkä opiskelisin myöhemmin.”
Opiskelu ja oppiminen on ollut aina Molkalle tärkeää. Hän toivookin, että lukiolaiset yrittäisivät löytää itse merkityksen opiskelulle.
”Mä toivoisin, että jokainen löytäisi sen niin kuin oman merkityksen, että miksi opiskelee ja miksi on tässä maailmassa ja, mitä näiltä opinnoilta ja oppimiselta niin kuin haluaa.”
Oppimisesta pitävälle opettajan ammatti oli selkeä valinta.
”Mä en oo kyllä rehellisesti sanottuna koskaan mitään muuta ammattia vakavasti miettinytkään. Jos lapsena mä halusin MacGyveriksi, niin se ei ollut sellainen realistinen tavoite koskaan.”
Veera Molkka onkin tehnyt opettajan töitä 15 vuoden ajan ja muita töitä hänen on tullut tehtyä ainoastaan kesätöissä.
”Lukuisia kesiä jäätelökioskissa”, Molkka muistelee.
Molkka viettä parhaillaan kymmenvuotisjuhlavuottaan Kangasalan lukiossa. Ennen Kangasalan lukioon tulemista hän toimi Tampereen kaupungilla äidinkielen tuntiopettajana monessa eri lukiossa.
”Sit mä näin, että tänne aukesi äikkä ja hissa paikka, ja mulla oli se hissan pätevyys. Mä ajattelin, että tää oli niin kuin tehty mulle.”
Kangasalan lukio on alusta alkaen tuntunut Molkasta kuin kodilta. Tunne siitä on vuosien mittaan vain vahvistunut. Molkka pohtii, että Kangasalan lukio on juuri oikea koulu hänelle.
”Mä oon tykännyt meidän tunnelmasta ja sitten opiskelijoiden ja opettajien kohtaamisesta. Se sopii niin kuin mulle. Mun mielestä meidän opiskelijat on aika välittömiä. Ne ottaa helposti kontaktia ja sitten opiskelijoihin on helppo ottaa kontaktia.”
Molkalla on yhä paljon asioita, joita hän haluaisi vielä tehdä, nähdä ja kokea. Kuitenkin saavutuskeskeinen elämä ei ole ikinä ollut osa hänen omaa ajatusmaailmaansa.
”En pidä saavutus-sanasta. En ajattele elämää sillain, että mun pitäis jotain saavuttaa. Mä oon ollut siinä aina vähän huono. Ehkä sen takia mulla ei oo koskaan ollut mitään ikäkriisiä, koska mä en oo ikinä ajatellut, että johonkin mennessä pitäisi saavuttaa jotain.”
Molkka jatkaa pohtimistaan: ”Mä uskon sellaiseen, että joka päivä elämässä tehdään niin kuin valinta olla jotain ja viedä sitä omaa elämää niin kuin johonkin suuntaan.”
Molkan harrastuksiin kuuluu ja on kuulunut paljon erilaisia liikuntaharrastuksia. Aikuisiällä harrastuksia ovat tennis ja vanhojen sählykavereiden kanssa padelin pelailu.
”Tenniksessä mä käyn ihan valmennuksessa. Se on tällainen aikuisiän villitys korona-ajalta lähtöisin. Ei päässyt matkustaa kesiä niin piti keksiä jotain. Mä ajattelin, että mä opettelen pelaa tennistä ja sitten mä jäin ihan koukkuun siihen.”
Molkka kertoo, että on pitänyt sählyleirejä ja muita ollessaan Classicilla vapaaehtoisena pitkäänkin. Lapsuuden harrastuksiin kuului myös pesäpallo.
Lukeminen ei ole Molkasta koskaan tuntunut harrastukselta. ”Se on mulle tapa olla elossa ja hengittää, lukea.”
Kirjasuosituksia opiskelijoille löytyykin paljon. Molkka suosittelee muun muassa Noah Trevorin Laiton lapsi -teosta, Hosseinin Leijapoikaa ja Loistavaa aurinkoa sekä Mielensä pahoittaja -kirjoja. Molkka sanoo suosittelevansa niitä kirjoja opiskelijoille, joita muut opiskelijat ovat suositelleet hänelle.
Mitä neuvoja antaisit lukiolaisille?
Vaikea antaa toisille ihmisille niin kuin vinkkejä, miten niiden kuuluis omaa elämää elää. Mutta ehkä se vinkki olisi se, että löytäisi itse niitä vinkkejä siihen omaan elämään. Se olisi ehkä sellainen, mitä mä toivoisin kaikille. Mun mielestä se, että pohtii sitä, mitä omalta elämältä haluaa ei tarkoita sitä, että tarvis olla itsekäs tai tyly ihminen. Omaa elämää ja oman näköistä elämää pystyy elään sillain ilman, että vahingoittaa muita ihmisiä.
MainosTilaa Kangasalan Sanomat alkaen 3,50 €.Tilaa tästä
