Matti Juhani Säpyskä
s. 27.8.1941 Kangasala
k. 31.12.2024 Kangasala
Raudanmaalainen Mäkipään tilan vanha isäntä Matti Säpyskä nukkui pois uudenvuodenaattona liukastuttuaan ja lyötyään kohtalokkaasti päänsä kotitiellä sunnuntaisella lehdenhakureissullaan. Aamun lehden lukeminen aamupalapöydässä oli tärkeä hetki, joka kuului arkeen.
Lapsenlapsi totesikin, että vaari vaikutti aidosti tyytyväiseltä elämäänsä. Hän sai tehdä työtä, josta piti, asua paikassa, joka oli hänelle koti ja elää ihmisten kanssa, joita rakasti. Koti oli Matille paras paikka. Askareita riitti pihalla, pelloilla ja metsissä. Sisällä hän viihtyi pirtinpöydän ääressä, jossa paitsi syötiin, luettiin lehtiä, ratkottiin ristisanoja, katseltiin urheilua televisiosta, pelattiin lautapelejä, kirjoitettiin merkintöjä almanakkaan, myös seurattiin ikkunasta avautuvan peltomaiseman elämää.
Tila oli Matin aikana maitotila. Eläinrakkaus näkyi niin hyvin hoidetuissa lehmissä kuin muissakin tilan eläimissä, jotka saivat rapsutuksia, taputuksia ja herkkuja. Työ määritti pitkälti elämää. Matti aloitti kotitilan hoidon jo 13-vuotiaana, vaikka päätä olisi riittänyt opintoihinkin. Maatilan töiden takia hän jätti myös kilpahiihdon parikymppisenä ja myöhemmin aktiivisemman roolin kuntapolitiikassa. Mutta hän ei valittanut koskaan.
Lapsuuden toiveammatti oli maanviljelijä ja sitä työtä hän ei lopettanut käytännössä ikinä, vaikka 34 vuoden isännyys siirtyikin sukupolvenvaihdoksessa reilut kymmenen vuotta sitten jälkipolville. Metsässä sahan ääni kantautui entiseen malliin ja toukotöiden aikaan häntä oli vaikea pitää pois traktorin ratista. Loppuaikoina työseurana olivat lapsenlapset. Matti aloitti metsätyöt ennen armeijaa pokasahalla. Moottorisahan hankinnan jälkeen hän alkoi kiertää metsähommissa. Hevosella hän ajoi pinotavaraa ja tukkeja. Metsätöitäkin Matti jatkoi loppuun saakka. Vielä pari viikkoa ennen joulua hän karsi tuulenkaatoja metsässä.
Ikä ei ollut este, vain pieni hidaste, mutta itselleen päivittelyn aihe, kun ei enää kahdeksankymppisenä jaksanut heiluttaa sahaa samaan tapaan kuin parikymppisenä. ”Vähän päivässä, paljon viikossa” oli hänen mottonsa. Toki päivän tekemiset olisivat hengästyttäneet monet viikonkin työmääränä. Jos aktiiviaikana aamulla herättiin kello 4.50 navettaan, sen jälkeen saatettiin mennä päiväksi heinäpellolle tai rehuntekoon, iltapäivästä navettaan, jossa aikaa vierähti iltaan. Askareita saattoi riittää sen jälkeenkin, mutta aikaa jäi myös nauttia esimerkiksi saunan löylyistä.
Puoliso, isä, vaari, appiukko, veli, setä, eno, kummi, sukulainen, ystävä, tuttava, naapuri, kyläläinen, maanviljelijä, metsuri. Matilla oli monta roolia, mutta niissä kaikissa hän oli tärkeä, luotettava ja täysillä elävä. Hän toimi aktiivisesti loppuun asti monessa yhdistyksessä, kuten Kaukalahden pienviljelijäyhdistyksessä, Eläkeliiton Kangasalan yhdistyksessä ja Kangasalan Manttaalikunnan Säätiön hallituksessa. Tuttavat ja kylänmiehet ovat saaneet nauttia maatalousyhteisön oppien mukana tulleesta lähimmäisenrakkaudesta. Hän oli aina hyväntuulisena paikalla, kun tarvittiin apua vaikka klapien tekoon, talon maalaukseen tai rakennustalkoisiin.
Vaarina Matti oli vertaansa vailla. Lapsenlapset olivat hänelle kaikki kaikessa, ja aito ylpeys heistä hehkui hänen silmistään ja olemuksestaan. Mummulassa, jossa vaarikin asui, on aina ollut aikaa lapsenlapsille. Ilo, leikki ja läsnäolo antoivat oppeja ja kokemuksia, jotka jäivät lasten mieliin – välittäminen antoi arvokkaan perinnön. Kun joku neljästä lapsenlapsesta käveli ovesta sisään, kaikki muu jäi. Vaari konttasi lattialla lasten mukana, laittoi työkoneita lelutraktoreiden perään, lauloi tuutulauluja, vaihtoi vaippoja, keskusteli ja lämmitteli kylpypaljua. Lahjaksi rakennettiin leikkimökkiä, lähdettiin seuraksi sirkukseen tai katsomaan jälkipolvien urheilusuorituksia. Traktorihommissa vaari oli välittömästi paikalla ja tarjosi apuaan.
Hiihto pysyi elämäntapana viimeisiin vuosiin asti, ja Matti oli myös kova penkkiurheilija. Rakkaita puuhia hänelle olivat niin ikään marjastaminen, metsätyöt ja polttopuiden teko. Mäkipään tilalla tuttuja ääniä olivatkin traktorin pörinä, moottorisahan pärinä ja sirkkelin sointi. Matti toivoi, että viimeinen hetki olisi koittanut klapikasan vieressä. Silloinkin varmaan niin, että viimeinenkin pölkky olisi pilkottu. Saappaat jalassa hän lähti nytkin – tyypillisesti vauhdilla ja hieman etuajassa.
Äänet ja touhu ovat poissa, paikalla on suuri tyhjyys. Tilalla kaikki kuitenkin muistuttaa hänestä. Pellot ja rakennukset kertovat tarinoita, metsät huminoivat hänen muistoaan. Niissä elää uuttera Mäkipään tilan isäntä, puoliso, isä ja vaari.
Matti Säpyskän omaiset
MainosTilaa Kangasalan Sanomat alkaen 3,70 €.Tilaa tästä
