KAUKO ÄIKÄS 1939-2025
Kauko syntyi 22.8.1939 Kivennavalla Raivolassa ja kuoli 25.1.2025 Kangasalla. Hän oli Äikkään perheen ainoa lapsi. Vaikka Kaukon ensimmäisiä elinvuosia varjosti sota ja evakkomatkat, olivat ne kuitenkin onnellisia lapsuusvuosia. Ensimmäisen evakkomatkansa hän teki kolmen kuukauden ikäisenä turvallisesti äidin Anna Marian sylissä. Ensimmäinen etappi tällä matkalla oli Raivolan asema, jonne matkaa kertyi heidän kodistaan muutama kilometri. Se taittui äidiltä kävellen poika sylissä. Asemalla noustiin härkävaunuun, jolla matkattiin Hämeenlinnaan ja sieltä hevoskyydillä Luopioisiin etsimään uutta kotipaikkaa. Aika Hämeessä jäi lyhyeksi. Perhe palasi välirauhan aikana takaisin Raivolaan.
Toinen lähtö Raivolasta tapahtui, kun Kauko oli noin viisivuotias. Lähtöaamuna olivat tuvan ikkunat helisseet, kun Suomenkylän tykki pommitti venäläisiä pommikoneita. Tuvan penkillä oli äidin pakkaamat pahvilaatikot odottamassa noutajia. Perheen isä Jalmari Äikäs oli varhain aamulla käynyt tapaamassa perhettään läheiseltä sotatoimialueelta. Näitä muistikuvia Kauko kertasi aina silloin tällöin. Raivolan asemalle mentiin jälleen kävellen, nyt käsikädessä äidin kanssa. Asemalla odoteltiin nuotiotulilla monta tuntia junan lähtöä. Kohteena oli Savo ja siellä Haukivuori.
Kaukon opintie alkoi Haukivuoressa, jossa hän kävi kansakoulun kaksi ensimmäistä luokkaa. Perheen muuttaessa Kangasalle vuonna 1949 Kauko jatkoi opintietään Suinulan koulussa. Pojat harrastivat välitunneilla pieniä harmittomia kylätappeluita. Joskus hämäläiset voittivat, joskus taas karjalaiset pääsivät niskan päälle. Mukava koulumuisto oli se, kun oppilaat kantoivat klapeja opettajan asuntoon. Siitä on oikein valokuvakin.
Oman kodin rakentaminen Haavikontien varteen alkoi 1940–1950 vuosikymmenen vaihteessa ja koti valmistui 1952. Vasaran naputus oli Jussilan alueella tauotonta näinä aikoina, kun siirtokarjalainen väestö yhteisvoimin rakensi talojaan. Kyläläiset olivat raivolalaisia, siis samoja perheitä kuin ”kotona Raivolassakin”. Näin talkootyökin järjestyi mukavasti tuttujen kesken.
Kansakoulun viidennen luokan jälkeen Kauko siirtyi kirkolle oppikouluun ja pääsi Kangasalan yhteiskoulusta ylioppilaaksi vuonna 1959. Kaukon äiti kuoli 1958, joten valmistautuminen ylioppilaskirjoituksiin oli varmasti näissä olosuhteissa haikeaa.
Työharjoittelut Tekua varten Kauko suoritti Kymenlaaksossa Kouvolan seudulla ja Saimaan kanavalla. Sieltä jäi taskunpohjalle monta mukavaa muistoa. Insinööriksi hän valmistui Tampereen tekusta 1967. Vakituinen työpaikka Kangasalan kunnalla avautui vuonna 1969 ja eläkkeelle hän jäi 2002. Työvuosia yhdyskuntatekniikan suunnittelijalle kertyi yhteensä 33. Pari ensimmäistä vuosikymmentä (1970-1980) oli Kangasalla todella voimakasta kasvun aikaa, joten yhdyskuntatekniikan suunnittelutöitä riitti.
Kangasalla järjestettiin kesällä 1972 asuntomessut Ranta-Koiviston alueella, teemana ”Kotosalla Kangasalla”. Kauko kuului messujen näyttelyrakentamisen työryhmään. Messujen suojelijana toimi tasavallan presidentti Urho Kekkonen. Näillä messuilla esitellään ensi kerran ympäristönsuojeluun liittyviä kysymyksiä, kertoi UKK avajaispuheessaan.
Aikuisiällä Kauko innostui opiskelemaan. Hän suoritti Tampereen yliopistossa tiedotusopin perustutkinnon. Tampereen teknillisen korkeakoulun ympäristötekniikan linjalta hän valmistui 1999 diplomi-insinööriksi. Halu ja jano uuden oppimiseen ja opitun tiedon siirtäminen käytäntöön olivat hänelle tärkeitä. Kauko laskeutui eläkkeelle kirjoittaen. Hän toimitti yhdessä dosentti Tapio Katkon ja historian tutkija Petri Juutin kanssa kirjan ”Luonnollisesti vettä” Kangasalan vesilaitoksen historia 1952-2002.
Jo hyvissä ajoin ennen eläkeaikaa Kauko lähti mukaan yhdistyselämään Kauko ja Kerttu Ilosen houkuttelemana. Kangasalan karjalaisten toiminta kiinnosti ja siitä tulikin ponnahduslauta karjalaisen (etenkin siirtokarjalaisen) kulttuurin esilletuomiseen. Noin kolmesataa lehtikirjoitusta kertovat, että hän todella perehtyi tähän asiaan. Äijälä Karjalaisen kulttuurin keskus (nykyisin myös paikallismuseo ja Juhlatalo Äijälä) oli näinä 15 vuotena, jotka hän sai viettää terveenä eläkeläisenä, lähellä hänen sydäntään.
Hän on ollut mukana toimittamassa ja kirjoittamassa Kivennavan kyläkirjaa ”Kivennapa kestää” 2008, samoin Raivolan kyläkirjaa ”Raivola, kotikyläni Kivennavalla” 2000, sekä ”Raivola, muistelmia entisestä kotikylästä” 2012 (toinen painos).
Kaukon järjestötoiminta:
- Karjalan Liiton strategiaryhmä, seuratoiminnan kehittämistehtäviä
- piirin aluevastaava ja tiedottaja 2002–2015
- Kangasalan Karjalaseura ry:n hallituksen jäsen ja tiedottaja 2000–2017
- Kivennapa-Säätiön hallintoneuvoston jäsen 2006-2013 Kivennapaseuran hallituksen jäsen ja tiedottaja 2000–2013
- Raivola-Seuran hallituksen jäsen ja tiedottaja 2000–2017
Hän oli myös Kangasalan kunnan kulttuurityöryhmän jäsen, Kangasalan Matkailurenkaan jäsen vuodesta 2004 sekä Kangasalan Pohjola-Norden yhdistyksen jäsen vuosina 2000-2005.
Kaukolle on vuosien myötä kertynyt melkoinen kotikirjasto. Vuonna 2021 hän lahjoitti Äijälään noin 480 karjalaisuutta käsittävää tietokirjaa. Luontokuvaus innoitti hänet osallistumaan Kameralehden Vuoden luovat kuvaajat -kilpailuun. Menestystä tuli vuosina 2008, 2012 ja 2014. Parhaat otoksensa hän on koonnut laatimaansa valokuvateokseen ”Läheltä ja kaukaa, kuvamuistoja matkoilta”. ”Vuoren valo” sisältää runoja, aforismeja ja niiden aiheisiin liittyviä valokuvia. Lisäksi teokset ”ÄiJÄLÄ – Kangasalan Karjalainen Kulttuurikeskus” 2008 Kauko Äikäs ja Sari Piiroinen, teos sisältää runsaasti faktatietoja Äijälästä, kierrekansiin koottu, seuran kustantama. ”ÄIJÄLÄ – karjalainen kulttuuri kukoistamaan” 2022 Kauko Äikäs ja Arja Lehto, Kaukon kustantama, pehmeäkantinen nidottu teos, Arjan taitto. Molemmissa teoksissa on Kaukon kirjoittamia Äijälän toimintaa kuvaavia lehtiartikkeleita ja valokuvia.
Tunnustukseksi erittäin merkittävistä ansioista vastuullisissa liiton, piirin ja seuran luottamustehtävissä, hänelle myönnettiin 22.4.2017 Karjalan Liiton korkein järjestötoiminnan ansiomerkki ruusukkein.
Kun jäin eläkkeelle, lähdimme toteuttamaan unelmiamme ja valloittamaan maailmaa. Tutuksi tulivat muun muassa Nepal, Mongolia, Kiina, Huippuvuoret, Lofootit, Afrikan savannit, Tansania, Chile, Argentiina, Grönlanti, Islanti. Norjan, Ruotsin ja Suomen Lappi olivat meidän suosikkikohteita.
Kauko asui kotitilallaan Haavikontiellä (nyk. Nappoistentie) lapsuudesta aikuisikään asti. 1980-luvun alkupuolella hän muutti Rusakonraitille Mäntyveräjään. Lapsuuden kotia ei kuitenkaan unohdettu. Siellä vietettiin upeita muistorikkaita hetkiä yhdessä. Pihapolut eivät unohdu koskaan.
Kauko eli 85-vuotiaaksi ja oli kuollessaan sukunsa vanhimmaksi elänyt henkilö. Hän toivoi aikoinaan, että hänen ympärillään vanhuuden turvana olisi ymmärtäväisiä ihmisiä. Lähes viisi viimeistä elinvuottaan Kauko asui Hoivakoti Honkalinnassa, jossa hän viihtyi hyvin. Kauko nukkui rauhallisesti ikiuneen 25.1.2025 käsi kädessäni ja hoitajat vuoteen vierellä. Näin päättyi meidän yhteinen 46 vuotta kestänyt vaiherikas taipaleemme.
Arja Lehto,
Kaukon elämänkumppani
Tarjous voimassa 21.3.2025 asti.Tilaa tästä
