Koti Pääuutiset Akateeminen sekatyöläinen palasi lapsuudenkotiin Lokomon alueelle radan varteen – ”Talon pitää olla...

Akateeminen sekatyöläinen palasi lapsuudenkotiin Lokomon alueelle radan varteen – ”Talon pitää olla sellainen, että naapuriin pitää asioikseen mennä, jos haluaa jutella.”

0
1950-luvun talossa riittää ylläpitoa ja remonttia. Kari Kuoppala nauttii puutarhan antimista ja pihan poikki juoksentelevista ketuista ja jäniksistä.

Mitä tehdä, kun lapsuudenkoti jää asumattomaksi? Myydäkö vai pitääkö? Voiko siihen muuttaa vai kannattaako pitää kesäasuntona? Näihin kysymyksiin Kari Kuoppala joutui vastaamaan vuonna 2014, kun hänen isänsä kuoli.

Kuoppala päätti palata asumaan takaisin taloon, jonne hän oli muuttanut parivuotiaana vanhempiensa kanssa vuonna 1959. Kotoa käsin Kuoppala suoritti hallintotieteen yliopisto-opinnotkin, kunnes yliopistoura vei 25 vuodeksi Vaasaan.

Kymmenisen vuotta sitten ”akateeminen sekatyöläinen”, kuten Kuoppala itseään kuvaa, muutti avioeron jälkeen Hervantaan. Muutto Tampereen yliopiston liepeille sopi myös työkuvioihin.

–  Olin ainoa lapsi ja huolehdin pitkään muun muassa puutarha- ja lumitöistä, kun isän kunto heikkeni. Päätös muuttamisesta sai kypsyä pitkään, Kuoppala kertoo.

Muuttamista helpotti ”vanhanmallisen omakotiasujan identiteetti”.

– Talon pitää olla sellainen, että naapuriin pitää asioikseen mennä, jos haluaa jutella, Kuoppala naurahtaa.

Siihen Lokomon alue on omiaan. Ison tontin puusto suojaa pihapiiriä, jonka saunapolkua omena- ja luumupuut reunustavat.

Puutarha ja luonnonläheisyys puolsivat vapaa-ajan marjastaja-sienestäjä-kalastajan paluumuuttoa. Myös Espoossa työn vuoksi asuva vaimo viihtyy samoissa maisemissa.

– Nyt ei tarvitse miettiä sitäkään, miten peräkärryt ja veneet säilyvät parkkipaikalla. Tampereellekin on lyhyt matka, Kuoppala perustelee.

Juttu jatkuu kuvan jälkeen.

Lokomon tyyppitalot olivat ensimmäisiä pyrkimyksiä tehdasvetoiseen omakotirakentamiseen. Kari Kuoppala palasi lapsuudenkotiin.

Juna jylistää ohitse puiden takana, mutta siihen Kuoppala on tottunut lapsuudesta saakka.

Mies muistaa vielä höyryjunat, ja sen kuinka kipinät sinkoilevat veturin savupiipusta kohti yötaivasta. Tai miten työläisjunan miehet hyppäävät penkalle, kun junan vauhti hidastuu mäen alla ennen asemaa.

– Junat kuuluvat erottamasti lapsuusmuistoihin. Joskus kokeiltiin sitäkin, kuinka monta autoa saa pysähtymään tasoristeyksen liikennevaloihin, Kuoppala virnistää.

Järjestelmän sai hämättyä, kun asetti potkukelkan jalakset kiskojen väliin. Systeemi luuli junan saapuvan ja hälytysvalot menivät päälle. Ei ihan turvallisin leikki, mutta Kuoppalan mukaan junien vauhditkin olivat toisenlaisia kuin nykyään.

Kotiin liittyy myös konkreettisia muistoja. Osa vanhempien vanhoista tavaroista ja edesmennen tädin jäämistö ovat pesiytyneet muun muassa ullakolle. Kuoppalan mukaan niiden läpikäynti vie aikaa.

Talon ylläpito vaatii työtä, mutta käsillä tekeminen sopii Kuoppalalle.

–Isän kanssa olen remontoinut taloa ja tiedän mitä se on syönyt. Keittiökalusteet voisi uusia, jos terveyttä piisaa, hän pohtii.

Eturauhassyövän sairastanut mies aikoo anoa eläkettä.

– Olisi mukava nauttia vielä eläkepäivistä.

Nyt mies iloitsee omena- ja luumusadosta sekä syksystä.

Lokomon alue

• Jälleenrakennuskauden pientaloalue Ruutanassa.
• Sijaitsee junaradan, Ruutanantien ja Honkatien muodostamassa kolmiossa.
• Rakentui 1950-luvulla Lokomon tehtaan
työntekijöille.
• Koostuu yli 50 tyyppi-
talosta.
• AA-taloja valmistettiin
Antti Ahströmin ja Alvar
Aallon suunnitelmien pohjalta.

Lähde: Ruutanan osayleis-
kaavan selvitys 2009

Kommentoi

Kirjoita kommenttisi
Kirjoita nimesi tähän