Tällä sivustolla käytetään evästeitä käyttö­kokemuksen parantamiseksi. Lisätietoja.
Etusivu Uutiset KS-digi Tapahtumat Boksi Kuvat Blogit Ajankohtaista

Aktivointia ja amputointia

Kolumni - 18.11.2014 kello 8.36
Mika Säpyskä

Kangasalan maaseudulla ei ainakaan kunnan mielestä ole tarpeeksi aktiviteetteja, ei kai se muuten aina aika ajoin järjestäisi maalaisille yhteistä ajanvietettä?
Palveluverkkoselvityksellään virkamiehet onnistuivat jälleen kerran saattamaan yhteen maaseudun asukkaat. Näin kunta ilmeisesti toteuttaa vuosi sitten valmistunutta Kangasalan kuntastrategiaa, jossa yhdeksi kunnan arvoksi oli nostettu yhteisöllisyys.
Tuntuu vain virkamiehiltä puuttuvan mielikuvitusta, kun viimevuosina yhteisöllisyyden lisäämisen keinona on käytetty lähinnä uhkailua palvelujen, kuten kyläkoulujen lakkauttamisella.

Kun Kangasalla laadittiin uutta kuntastrategiaa, siinä yhteisiksi arvoiksi nousivat yhteisöllisyyden lisäksi avoimuus, oikeudenmukaisuus ja rehellisyys. Näiden piti olla kunnan toiminnan ja päätöksenteon perustana, kun kuntalaisille luodaan entistä parempia palveluja.
Esimerkiksi kyläkoulujen lakkautusuhkailujen kohdalla nämä kolme muuta arvoa eivät oikein ota
toteutuakseen.
Kun uutta palveluverkkosuunnitelmaa lähdettiin moukaroimaan eteenpäin, vannottiin ettei yhtäkään koulua lakkauteta ennen kuin jokaisen kohdalta on selvitetty tarkoin lakkauttamisen aiheuttamat muut vaikutukset ja kustannukset. Toisin kävi. Rehellisyys ja avoimuus kuolivat.
Mikäli koulujen kohtalona on laudat ikkunoiden edessä, voidaan samaan hautakuoppaan upottaa myös oikeudenmukaisuus. Jos maalta viedään viimeisetkin kunnalliset lähipalvelut, oikeudenmukaista olisi, että maaseutuväestön ei enää tarvitsisi maksaa kunnallisveroaan, mutta silti se saisi käyttää kunnan taajamapalveluja ja käydä vaikka ilmaiseksi tuijottelemassa palvelujensa symbolisia hautakiviä uudessa kulttuurimausoleumissa.

Kuntastrategiassa tavoitteiksi mainittiin, että eri yhteisöt loisivat runsaasti vapaa-ajan toimintaa ja ylläpitäisivät vireitä ja omaleimaisia asuinalueita ja kyläkeskuksia. Samalla yhdistysten ja seurojen tekemää yhteiskunnallista työtä oli tarkoitus tukea ja paikalliskulttuuria edistää.
Myös nykyisten kiinteistöjen käyttöä piti tehostaa. Kunnan henkilöstöäkin pidettiin tärkeimpänä voimavarana kunnan palvelutuotannossa.
Kyläkoulun lakkauttaminen romuttaa kerralla kaikki edellä mainitut. Samalla toimivat lähipalvelut uhrattaisiin kunnan termiittientäyteisen rahakirstun reikien paikkaamiseen ja terveet jalat amputoitaisiin. Maaseudusta tulisi takamaa, jossa isot herrat kävisivät ehkä hirvijahdissa tai moottorikelkkasafareilla.

Nykyiset ajatukset palveluverkon supistamisesta sotivat monia aikaisempia päätöksiä vastaan. Edellinen valtuusto päätti, ettei kyläkouluja lakkauteta ja nykyinen, että Kangasalan kyläkoulujen ympärille ruvetaan laatimaan kyläkaavoja.
On se kumma, että tietyissä asioissa (lue: kyläkoulut) tehtyjä päätöksiä saa muuttaa, mutta toisissa (lue: kulttuuritalo) ei suvaita poikkipuolista sanaa.
Ja jos vessapaperista ei ole pulaa, niin mitä järkeä on laatia strategioita ja selvityksiä, jos niitä ei ole aikomustakaan toteuttaa?
Nyt kunnassa olisikin syytä muistaa arvot, lupaukset ja päätökset, ja kun seuraavan kerran kunnanisät ja muut hallitsijat haluavat järjestää maalaisille toimintaa, kyläkaraoke, tanssit tai vaikka yhteislauluilta olisivat nykyistä parempia aktivointikeinoja.

Kommentoi / Keskustele aiheesta

Kangasalan Sanomat edellyttää, että verkkokeskustelu käydään asiallisesti ja hyvässä hengessä. Poistamme kommentit, joissa loukataan ihmisarvoa, yllytetään rikokseen, rasismiin tai jotka ovat muutoin sopimattomia tai hyvien journalististen tapojen vastaisia.

~
Takaisin ylös