Tällä sivustolla käytetään evästeitä käyttö­kokemuksen parantamiseksi. Lisätietoja.
Etusivu Uutiset KS-digi Tapahtumat Boksi Kuvat Blogit Ajankohtaista
Lounaalle KangasallaLounaalle Kangasalla

Arvio: Ramppi-teatterin esitys irtautuu miellyttävästi perinteisestä kesäteatterirealismista

On näytelmiä ja näytelmiä. Sellaisia, jotka ovat kuin kesäniityltä poimittuja, hetken mummon maitokannussa kukoistavia ja kohta jo pois heitettyjä.

Uutiset - 3.7.2018 kello 16.40
Kangasalan Sanomat / Jyrki Tamminen
Arvio: Ramppi-teatterin esitys irtautuu miellyttävästi perinteisestä kesäteatterirealismista
Vielä iloitaan! Hääkatoksen alla Risto (kesk.vas.), Timo Saari, ja Johanna-morsian, Karo Hult. Kuva: Ramppi-teatteri

Sitten on sellaisia, joiden vahvistuvat juuret tuottavat uusia oksia. Minna Canthin Työmiehen vaimo ja Ramppi-teatterin tulkinta siitä kuuluvat jälkimmäiseen ryhmään.
Ohjaaja Tapani Kalliomäki on heittänyt harteiltaan kevyen kesäteatteriviitan ja pukenut itselleen sekä työryhmälleen vahvan draaman manttelin. Täytyy myöntää, että tämä vaatii riskinottokykyä, koska kesäteatteriin on tavattu tulla enempi sosieteeraamaan ja vaihtamaan viihteelle.
Ramppi-teatterissa vuodet ovat silti osoittaneet, että kansakunnan muistiin sidotuilla tarinoilla on oma, vankkumaton yleisöpohja. Reilut 100 000 katsojaa vuosien varrella keränneet esitykset ovat vain yksi mittari.

Ensi vuonna vietetään Minna Canthin syntymän 175-juhlavuotta, jonka suojelija on tasavallan presidentin puoliso, rouva Jenni Haukio.  Hänen lähettämänsä tervehdyksen luki ensi-illassa Minna Canthin seuran puheenjohtaja Elise Tarkoma.
Työmiehen vaimon kantaesityksestä Suomalaisessa teatterissa Helsingissä tulee siitäkin kuluneeksi jo 133 vuotta. Vai pitäisikö sanoa, että vasta?
Canthin teksti on Kalliomäen sovituksen tuomin näkökulmin juuri tässä hetkessä ja ajassa tiukasti kiinni, eikä syyttä.

Johannan ja Riston hääjuhlan riehakkuus talttuu heti alun tanssikohtauksen jälkeen, kun selviää,­ kenen tahdissa tulevaa polkua taitetaan ja lopulta laahustetaan.
Risto tarjoilee viinaryyppyjä roheesti myös katsomon puolelle – nyt on millä mällätä. Johannan säästökirja on jo omassa taskussa! Kaiken kukkuraksi Riston salaa kihlatukseen rengastaman Homsantuun saapuminen häihin sammuttaa palavasilmäisen morsiamen rakkauden roihun.
Kaikkien hylkimässä, vahvaluontoisessa kiertolaisnaisessa Canth luovuttaa äänen naisille, jotka ovat joutuneet petetyiksi ja hylätyiksi.
Elämän viedessä Johannaa yhä suurempaan ahdinkoon hän menettää ympäröivän yhteisön hyväksynnän, myötätunnon ja auttavat kädet. Kuka liekuttaisi vauvaa edes hetken?
Voisi olettaa, että naisten keskinäinen solidaarisuus muodostaisi tässä tilanteessa turvaverkon ja apua löytyisi. Vaan kuinkas käy?
Tässä kohtaa ohjaaja ottaa käyttöönsä dramaturgisen puukkonsa ja vääntää sitä Canthin tekstissä oikein kunnolla.
Naisyhdistyksen moraalikuoron saarnatuokio on ehdottoman ylilyövä, komediallinen ja ennen kaikkea nykyajan kaksinaismoralismiin osuva huutomerkki.

Juttu jatkuu mainoksen jälkeen
Hyppää mukaan KS100-juhlavuoteen!

Myös lavastuksen viittaukset näytelmän teemoihin sisältävät paljon; työsaappaissa kukkivat pelargoniat, näyttelijöiden kuljettamat ikkunat ja hiekkaan isketyt lapiot kertovat tarinaa sanattomina ”näyttelijöinä”.
Yhdessä tarinaa ohjaajan kanssa toteuttavat ramppilaiset näyttelijät ovat tehneet paljon työtä onnistumisen eteen, ja se näkyy.
Esityksen monet kohtausvaihdot kulkevat kauniiden laulujen sekä Heikki Mäenpään ja työryhmän suunnitteleman äänimaailman avulla.
Näyttämökuvaa vahvasti hallitseva, aiempina vuosina nähty ja paikkailtu lavastus on nyt turhan panttina. Ohjaajan idea tuoda esiintyjät lähelle yleisöä varmistaa taatusti myös repliikkien kuuluvuuden sateen sattuessa.

Työmiehen vaimossa pääosan lunastaa koko näyttelijäkaarti. Risto, Timo Saari, on onnistuneesti imenyt rooliinsa monenlaisia ihmiskiusaajan piirteitä.
Viimeisen markkansa rentulle miehelleen antava Johanna, Karo Hult, tekee komean roolisuorituksen. Hänestä ei puutu kauneutta, rohkeutta eikä herkkää voimaa.
Homsantuun, Lila Lähteen, vahvoilta hartioilta löytyy tahtoa kuin pienessä kylässä, mutta ilmaisun sävyasteikko varmasti rikastuu esityskauden edetessä.
Maarit Stålhammarin Vappu kulkee alusta asti Johannan rinnalla herkästi loppuun saakka. Sampsa Salon kaksoisrooli Johannan entisenä kihlattuna Yrjönä ja Riston anniskelukaverina Heikkinä on ajoituksen ja muodonmuutoksen taituruutta.
Esitys irtautui miellyttävästi perinteisestä kesäteatterirealismista ja herätti paljon ajatuksia, totesi vieruskatsoja.

Ramppi-teatterin Työmiehen vaimo ensi-illassa 27. kesäkuuta.
Esityksiä Kisarannan kesäteatterissa 22.7. saakka. Kummelinkuja 3.

Jutun kirjoittaja on Kangasalan Sanomien teatterikriitikko.

 

Kommentoi / Keskustele aiheesta
Hyppää mukaan KS100-juhlavuoteen!
~
Takaisin ylös