Ihmisellä on tiettyjä perustuslaillisia oikeuksia. Yksi niistä on perustuslain yhdeksännessä pykälässä mainittu liikkumisvapaus.
Lain mukaan Suomen kansalainen ja maassa laillisesti oleskeleva ulkomaalainen saa vapaasti liikkua ja valita asuinpaikkansa.
Todellisuudessa tilanne ei ole näin yksinkertainen. Kangasala on asiassa tiennäyttäjä.
Oikeuskäytäntö tuntee Kangasalan tapauksen, jossa pariskuntaa kiellettiin asumasta vakituisesti mökillään.
Asiasta taisteltiin korkeinta hallinto-oikeutta (KHO) myöten. KHO linjasi vuonna 2013, että Kangasalan kunnalla oli oikeus uhata sakolla mökillään vakituisesti asuvaa pariskuntaa.
Linjanvedon taustalla on huoli yhdyskuntarakenteen pirstaloitumisesta. Jos ihmiset asuvat hajallaan, kunnan täytyy järjestää heille erilaisia palveluita.
Kangasalla on keskitytty viime vuosina koko kaupunkiseudun strategian mukaisesti nauhataajaman kehittämiseen. Virkamiesten näkemys on, että palveluiden järjestäminen on yksinkertaista ja tehokasta tiiviillä alueella asuvalle joukolle.
Tämä näkemys ei välttämättä kohtaa kuntalaisten ajatuksia, jotka haluavat itse päättää omasta asumisestaan.
Keskustavetoisessa hallitusohjelmassa todettiin, että haja-asutusalueiden rakentamismahdollisuuksia lisätään ja vapaa-ajanasuntojen muuttamista pysyvään asuinkäyttöön joustavoitetaan.
Asia ei ole kuitenkaan toistaiseksi edennyt kovin jouhevasti, koska esteenä on monia käytännön ongelmia.
Monet asuvat kuitenkin oikeasti ympäri vuoden mökillään ilman virallista lupaa. Heillä on kirjat jossain toisaalla, esimerkiksi pienessä kaupunkiasunnossa tai sukulaisten luona.
Ei tämäkään kovin järkevä systeemi ole. Sen vuoksi olisi hyvä löytää jonkunlainen laillinen välimuoto. Lupajärjestelmä, joka mahdollistaisi asumisen vapauden, mutta toisaalta vapauttaisi kunnan palvelujentarjoamisvelvoitteesta.
Luulisi, että tämäkin olisi järjellä ratkaistavissa, jos halua vain olisi.
