Viimeisen seitsemän vuoden ajan hän on puunannut, entisöinyt ja korjannut työkseen museoautoja Mobiliassa. Hänen hoidettavanaan on yli kolmesataa kulkupeliä, joista osa on Mobilian omia ja loput vuokrapaikoilla säilytyksessä olevia vanhoja ajoneuvoja.
Vanhojen autojen kunnossapidossa ison osan muodostavat jarrutyöt.
– Kaikki autot pyritään pitämään sellaisessa kunnossa, että ne liikkuvat omilla moottoreillaan. Ihan jokaisen kohdalla se ei ole mahdollista esimerkiksi varaosien saatavuuden vuoksi, Mäkelä kertoo.
Ylöjärvellä asuva Mäkelä on entisöinyt ja rakentanut vanhoja autoja myös vapaa-ajallaan.
– Erityisen kiinnostuksen kohteena ovat kilpurit ja 1970–80-lukujen autot.
Mobiliassa olevista autoista hän puunaa mielellään nelivetoista Sisu-hinausautoa. Vanhojen autojen puhdistuksessa pitää olla normaalia tarkempi.
– Museoautojen maalipinnat ovat herkkiä eivätkä ne kestä voimakkaita pesuaineita. Niiden kanssa on oltava erittäin huolellinen. Myös vedet saattavat päästä jostain sisälle autoon, Mäkelä tietää.
Käsinpesu sienellä on Mäkelän kokemuksen mukaan paras ja hellävaraisin auton puhdistustapa myös uusille autoille. Sienellä pestessä naarmutusvaara vähenee.
– Ajan kanssa maalipinnasta näkee, jos autoa on pesty harjalla. Painepesuria voi käyttää, kunhan muistaa, ettei pese alle kolmenkymmenen sentin päästä, koska liian kova paine voi jättää jälkiä auton pintaan.
Säännöllinen ja hyvin tehty autonpesu vähentää ruostumista ja pitää maalipinnan paremmassa kunnossa. Kotipihassa on kuitenkin tärkeää muistaa, ettei pese autoa auringonpaisteessa. Pesuaineen ei muutenkaan kannata antaa kuivahtaa auton pintaan.
– Itselläni on sellainen tapa, että pesen ensin konepellin ja huuhtelen sen heti, koska konepelti on usein kuuma ja silloin se kuivuu nopeasti. Kuivuessaan pesuaine jättää jälkiä ja kohdan joutuu pesemään uudestaan ja pahimmillaan myös vahaamaan.
Mäkelä suosittelee autonpesussa myös etenemään aina tietyssä järjestyksessä, jolloin mikään kohta ei jää vahingossa pesemättä.
– Esipesuaine levitetään alhaalta ylös, jolloin näkee selvästi, mihin pesuainetta on mennyt. Huuhtelu ja kuivaus tapahtuvat ylhäältä alas.
Painepesurilla pesusuunta on alhaalta ylös, Mäkelä neuvoo.
Kuivauksessa reiällinen säämiskä, joka kastellaan ennen käyttöä, on Mäkelän kokemuksen mukaan paras.
Kotioloissa autonpesuun riittää yleensä mäntysuopa. Vanteiden pesuun, itikoiden poistoon ja esipesuun Mäkelä suosittelee kuitenkin hankkimaan niihin tarkoitettuja aineita.
– Vanteet ovat jarrupölyssä, joka ei tahdo lähteä pelkällä mäntysuovalla. Esipesuaineella irrotetaan tiesuolaa ja hiekkaa auton pinnasta. Ulkopesun jälkeen puunausta voi jatkaa ovenpieliin ja sisätiloihin.
– Imurointi, mattojen pesu ja kuraisten potkujälkien sekä kojelaudan pyyhintä ovat tärkeimmät. Sisätiloille on olemassa omat pesuaineensa, mutta vaikkapa Tolua voi käyttää.
Ihan kaikkea ei kuitenkaan kannata yrittää pestä kotipihassa. Esimerkiksi talven aikana auton pintaan kertynyt suola vaatii liuottimia, joita ei saa käyttää kuin asianmukaisella pesupaikalla.
– Moottorin omatoimisella pesulla voi saada aikaan kalliin huollon, koska siellä on paljon kosteudelle herkkiä sähköosia. Täytyy olla täysin varma, mitä on tekemässä, jos moottoripesuun ryhtyy.
Autonpesu pihassa
- Suosi ympäristöystävällisiä ja biohajoavia pesuaineita.
- Liuottimia sisältäviä pesuaineita ei saa käyttää muualla kuin sitä varten rakennetulla pesupaikalla.
- Satunnainen autonpesu on sallittua pihoissa, mutta kiellettyä katu- ja tiealueilla tai muissa yleisessä käytössä olevilla alueilla.
- Pesuvedet voi satunnaisesti imeyttää maaperään tai jätevesiviemäriverkostoon, jos siitä ei aiheudu vaaraa ympäristölle tai haittaa naapurustolle.
- Rantavyöhykkeillä pesuvesiä ei saa johtaa puhdistamattomana vesistöön.
- Pohjavesialueilla pesuainevesiä ei saa imeyttää maaperään.
Lähde: Kangasalan ympäristönsuojelumääräykset 2013
Ei mäntysuopaa pesuun koskaan. PH-neutraali pesuaine tässä oikea valinta. Pinttyneisiin likoihin ym sitten omat aineensa.
Hohhoijaa taas.