Kaivannon taru on päättymässä ennen aikojaan, ehkä jo muutaman vuoden sisään.
Lopullisen niitin sairaalalle antoivat valtakunnallinen linjaus avohoitoon siirtymisestä ja uusi, jatkuvaa erikoislääkärivalmiutta edellyttävä päivystysasetus.
Osaltaan Kaivannon tulevaisuutta on nakertanut Pitkäniemeen hirttäytynyt sairaanhoitopiiri, jolle Kaivanto on ollut aina piikki lihassa.
Kaivanto ei ole kohtaloineen yksin, sillä sairaalapaikkojen vähentäminen on ollut Suomessa jo jonkun vuoden psykiatrisen hoidon ykköstrendi.
Suuntausta perustellaan lääketieteellisin syin. Pillerivinkkelistä katsoen mielenterveyden peruskorjaukseen riittävät aiempaa lyhyemmät hoitojaksot, ja täsmähoito puree siinä missä somaattisellakin puolella.
Tämä pitää varmaan osaltaan paikkansa, vaikka avohoitoon siirtymisen perussyy onkin paljon arkisempi – rahapula.
Ääneen näin ei sovi kuitenkaan sanoa, koska ohentuneesta eurovirrasta seuraa se luonnollinen johtopäätös, että myös hoidon määrä, laatu ja saatavuus laskevat.
On siis viisaampi puhua psykiatrisesta palvelurakenneuudistuksesta sen suojissa kun voi tarpeen vaatiessa askarrella muutakin, kuten ex-hallituksen samansointiset kunta- ja sote-uudistukset osoittivat.
Talousvaikeuksissa kärvisteleville kunnille avohoito mallina tietysti maistuu, kun psykiatrisen hoidon keventämiseen on valtion taskusta ojennettu avoin valtakirja.
Kokonaan toinen juttu on se, kuka pitää nämä täsmähoidetut ja sairaalasta heivatut ja heivattavat potilaat kiinni elämän syrjässä?
Yhden psykiatrisen sairaanhoitajan eväät siihen eivät taida riittää, kuten Kangasalla on ajateltu.
Potilas saati potilaan näkökulma ei psykiatrisesta palvelurakenneuudistuksesta käytävässä keskustelussa juuri vilahtele.
Syykin on selvä. Nyt ollaan rokottamassa sellaista kansanosaa, joka ei saa ääntään kuuluviin eikä pysty itseään puolustamaan.
Niinpä psykiatrisen hoidon valtakunnallinen ulkoistaminen jatkuu, ja avohoito – se jäänee kroonisissa säästötalkoissa enemmän puheiden kuin tekojen varaan.
Erikoista kehitystä, kun ahdistuneiden ja mieleltään epävakaiden ihmisten määrä on jatkuvassa kasvussa.
Mikä on Kaivannon tulevaisuus, kun sen päivät ovat sairaalana luetut?
Ilmeisesti kunnan sairaalakäyttöön aikoinaan lahjoittama alue kokee Pikonlinnan kohtalon. Luonnonkauniina paikkana sairaanhoitopiiri laittaa Kaivannon lihoiksi kaavoituttamalla sen laatuasumiseen.
Jokunen vuosi siihen menee, mutta sehän lienee suhdanteiden kannalta vain hyvä asia. Tuotolla piiri voi jälleen haukata palasen Kauppia alati paisuvan koneistonsa tarpeisiin.
