Koti Uutiset Avoimin mielin suljettuun tilaan

    Avoimin mielin suljettuun tilaan

    0
    Elina Saarinen kehottaa pukemaan luolaretkelle rähjääntymistä sietävät vaatteet. Kaarina Maununtyttären tien varressa sijaitsevassa Ohtolan Pirun­kallion luolassa riitti kosteutta vielä huhti–toukokuun vaihteessa.

    Neljä suomalaista kiipeää köyttä pitkin pareittain. Otsalamput valaisevat ympäröivää kalkkikiveä, jonka kostea pinta kiiltelee ruskean, oranssin ja tummanharmaan eri sävyissä.

    Elina Saarinen taistelee ylös köyden varassa, joka tuntuu kuminauhalta. Sen ei pitäisi tuntua. Viisitoista metriä myöhemmin luolaharrastajan reidet kramppaavat.

    Jäljellä on vielä 30 metriä, mutta matka ei suinkaan pääty Aldoksi kutsutun pystysuoran tunnelin yläpäähän, joka häämöttää otsalampun valokeilassa.

    Kangasalalaisen luolaharrastajan ja auringon lämmittämän maan välissä on kahdeksan köydenpituutta ja lähes 500 metriä kalliota.

    Niinpä Saarinen kaivaa glukoosituubin esiin ja päättää levätä, vaikka kiipeilyvaljaat puristavat reisiä ja häiritsevät verenkiertoa jaloissa.

    – Päätin mielessäni, että kyllä täältä ylös noustaan, perkele!

    Tunteja myöhemmin suomalaiset kiipeävät ulos Gouffre Bergerin luolasta, joka sijaitsee Vercorsissa Kaakkois-Ranskassa. Aamun auringonpaiste on vaihtunut tähtikirkkaaksi yöksi.

    Luolat ovat kiehtoneet Saarista pienestä pitäen. Ne ovat houkutelleet Ranskan lisäksi Espanjaan, Norjaan ja aina Australiaan asti.

    – Varsinainen kipinä syttyi vuonna 2008 Caymansaarilla, jossa ystäväni äiti näytti meille paikallisia luolia.

    Harrastus synnytti tarpeen. Suomessa ei vielä ollut luolaseuraa, vaikka luolista ei täälläkään ole pulaa, joten Saarinen perusti Suomen Luolaseuran yhdessä muiden aktiiviharrastajien kanssa.

    – Suomessa ei ollut vielä järjestäytynyttä luolatoimintaa, joten me loimme sen. Se helpotti myös retkiä ulkomaille, kun saatoimme sanoa, että edustamme paikallista seuraa.

    Saarisen mukaan kaikkia Suomen luolia ei ole vielä löydetty, ja uusista tehdään havaintoja joka vuosi. Luolaharrastajan unelmat täyttäisi uusi suuri kotimainen luola.

    – Sitä kaikki tietysti toivovat, mutta on se aika epätodennäköistä. Ainakaan isoa kalkkikiviluolaa tuskin löytyy, sillä kyseinen kivilaatu on harvinaista Suomessa.

    Koko ei silti ole ainoa asia, joka tekee luolasta kiinnostavan. Suljettu ympäristö kiehtoo Saarista monellakin tapaa.

    – Kun kerran avaruuteen en pääse, luolissa käyminen tarjoaa sukeltamisen lisäksi ainoan mahdollisuuden päästä täysin toisenlaiseen ja vieraaseen ympäristöön. Siinä saa myös haastaa itsensä.

    Luolat tarjoavat lisäksi mahdollisuuden tutustua geologiaan ja Suomen geologiseen lähihistoriaan. Esimerkiksi Kangasalan Pirunkallion luolan pohjalta löytyy muistoja jääkauden lopulta.

    – Luolasta otettu maaperänäyte on ajoitettu noin 9 000 vuoden päähän, jolloin täällä Kangasallakin lainehti mannerjään sulamisvesistä syntynyt Ancylusjärvi.

    Luolia löytääkseen ei tarvitse poistua Suomesta, sillä kotimaan rajojen sisäpuolelta on löydetty yli tuhat luolaa.

    Kokovertailussa ne eivät tosin pärjää ulkomaisille serkuilleen, suurin osa kun on kooltaan alle 50 metrin pituisia pienluolia.

    Syitä suurten onkaloiden puuttumiseen on kaksi: Suomen kallioperän geologinen ikä ja jääkausi.

    – Suomen peruskallio on hyvin vanhaa. Jäljellä on enää täällä muinoin kohonneen vuoriston ydinkiveä, Turun yliopiston maantieteen professori Risto Kalliola kertoo.

    Luolia syntyy geologisessa mittakaavassa nopeasti kallioalueille, jotka ovat muodostuneet sedimentoitumalla ja joissa on eroosioherkkiä rakenteita tai kivilajeja.

    Kalliolan mukaan kalkkikivestä koostuvat karstialueet ovat tyypillisesti tällaisia, ja Suomessa niitä löytyy lähinnä Lounais-Suomen rannikkoalueilta.

    Jääkausi piti kuitenkin huolen siitä, että jos luolia oli, ne myös lakkasivat olemasta.

    – Neljän kilometrin jääpeitteen muodostama paine takasi sen, että suurin osa kallioperän haurausrakenteista kului pois, Kalliola täsmentää.

    Jääkauden ansiota on kuitenkin myös se, että Suomessa on luolia laisinkaan. Kun maaperä alkoi jääkauden jälkeen kohota, kallioperän hauraampiin kohtiin syntyi toisinaan halkeama.

    – Ja jos halkeaman päällä oli jotain, lohkare esimerkiksi, siihen syntyi luola, Kalliola kertoo.

    Kangasalalla sijaitseva Ohtolan Pirunkallion luola on syntynyt juuri näin.

    Toinen paikallinen onkalo, Lempokiven luola, edustaa Suomen toiseksi yleisintä luolatyyppiä, joka on lohkareluola.

    Kangasalan luolien tarkat sijainnit kartalla – klikkaa linkkejä!

    Pirunkallio

    Lempokiven luola

    Kommentoi

    Kirjoita kommenttisi
    Kirjoita nimesi tähän