Tällä sivustolla käytetään evästeitä käyttö­kokemuksen parantamiseksi. Lisätietoja.
Etusivu Uutiset KS-digi Tapahtumat Boksi Kuvat Blogit Ajankohtaista
Lounaalle KangasallaLounaalle Kangasalla

Ei ole yhtä oikeaa joulua

Annukka Tammilehto
Kolumni - 19.12.2018 kello 6.01

Joulu on aina ollut minulle tärkeä juhla. Lapsuuden jouluihin liittyi oleellisena osana jännitys. Se tuntui mahanpohjassa en­sim­mäis­tä joulu­kalenterin luukkua avatessa, joulupukin kirjettä laatiessa ja pipareita leipoessa. Kaksikymmentäneljä päivää kestänyt odotus huipentui jouluaattona joulupukin kopistellessa lahjasäkkien kanssa sisälle.

Lapsena joulukuun päivät, etenkin aatto, tuntuivat vuosien mittaisilta. Etenkin tänä vuonna päivät ovat sen sijaan juosseet kuin varkain eteenpäin. En ole oikein osannut pysähtyä kuuntelemaan joulu­laulujen säveliä, haistelemaan riisipuuron päälle riputeltavan kanelin tuoksua tai katselemaan jouluvalojen loistetta. Joulumieli on vähän hukanteillä.

Ajatus joulusta ei ole tuntunut oikein miltään. Tai jos joltain, niin ehkä hieman ahdistavalta. Ainakin somessa julkaistuja kuvia erilaisin tilpehöörein koristelluista kuusista, joulutortuista ja lahjapaketeista katsellessa.

Kuvista tulee tavallaan vähän syyllinen olo. Miksi minä en ole hankkinut itselleni pikkukuusta tai leiponut? Miksi en ole nauttinut loppujen lopuksi hyvin lyhyestä joulunodotuksesta?

Juttu jatkuu mainoksen jälkeen
Sanomalehtiviikko 28.1.–1.2.2019

Oman joulumieleni karkottaa tehokkaimmin suorittaminen. Tunne että pitää tehdä ja hankkia sitä, tätä ja tuota. Tunne että on pakko noudattaa kaikkia perinteitä ja viettää joulua tietyllä tavalla.

Todellisuudessa ajatus oikeanlaisesta joulusta on vain meidän ihmisten keksimä. Ei ole olemassa yhtä oikeanlaista joulua. Ja ei, en tarkoita, ettei perinteitä saisi olla. Ne ovat minulle, kuten monille muillekin, merkityksellisiä. Sydämessäni läikähtää edelleen lämpimästi isän kantaessa kuusen sisälle ja äidin piilottaessa mantelin joulupuuroon.

Kaikki, perinteiset tai modernit, joulunviettotavat ovat toimivia niin kauan, kun ne tuottavat iloa. Mutta silloin kun glögin hörppiminen ärsyttää tai rosolliainesten kuoriminen nostaa hikikarpalot otsalle, on siirrytty suorittamisen puolelle. On alettu luoda sitä kuviteltua oikeanlaista joulua.

On joskus ihan hyvä pohtia, miksi joulua viettää niin kuin viettää. Tekeekö asioita siksi, että ne tuntuvat oikeasti tärkeiltä, vai siksi että ajattelee, että joulu saavutetaan vain niiden kautta? Salliiko joulumielen tulla vai hukuttaako sen kaiken touhottamisen alle?

Toivon, että osaan tänä jouluna hellittää suorittamisesta ja nähdä joulun mahdolli­suutena rauhoittua ja levätä. Toivon, että löydän kiireettömän ja seesteisen joulumielen: mielentilan johon kuuluu pienistä hetkistä ja tuntemuksista nauttiminen.

Loppujen lopuksi onni on joulunakin kiinni kyvystä pysähtyä, ei joululahjaostoksilla vietettyjen tai joulusiivoukseen käytettyjen tuntien määrästä.

Uskon vakaasti, että kadoksissa oleva joulumieli löytyy tänäkin vuonna. Vielä on päiviä jouluun.

Kommentoi / Keskustele aiheesta

Kangasalan Sanomat edellyttää, että verkkokeskustelu käydään asiallisesti ja hyvässä hengessä. Poistamme kommentit, joissa loukataan ihmisarvoa, yllytetään rikokseen, rasismiin tai jotka ovat muutoin sopimattomia tai hyvien journalististen tapojen vastaisia.

Sanomalehtiviikko 28.1.–1.2.2019
~
Takaisin ylös