Koti Pääuutiset Eläköitynyt tutkintasihteeri muistaa Kuhmalahden aseellisen pankkiryöstön vuodelta 1998 ja monta muuta juttua

Eläköitynyt tutkintasihteeri muistaa Kuhmalahden aseellisen pankkiryöstön vuodelta 1998 ja monta muuta juttua

0
Raija Parkkisella on eläkkeellä aikaa nauttia lukemisesta. Hän lukee pääasiassa elämänkertoja ja tositapahtumiin perustuvia kirjoja. Dekkareita eläköitynyt tutkintasihteeri ei juurikaan kuluta, mutta television rikosdraamat kiinnostavat.

Raija Parkkinen asettuu aurinkotuoliin ja avaa kirjan. Lukuvuorossa on Minna Rytisalon Rouva C.

– Rehellisesti odotin tältä enemmän. Jos kirja on oikein hyvä, ahmin sen yhdeltä istumalta. Saatan lopettaa lukemisen viideltä aamulla.

Pikkutunneille lukeminen ei haittaa, koska kello ei enää määritä elämää. Parkkinen nimittäin eläköityi kesäkuussa Kangasalan poliisiaseman tutkintasihteerin virasta. Tai jos aivan tarkkoja ollaan, hän viettää heinäkuun lomaa. Eläke alkaa virallisesti elokuussa.

– En ihan vielä ymmärrä olevani eläkkeellä, mutta ehkä se kirkastuu syksyn pimeillä, kun sataa vettä ja on kylmää eikä tarvitsekaan lähteä töihin.

Parkkinen toimi Kangasalla tutkintasihteerinä yli 20 vuotta. Sitä ennen hän työskenteli muun muassa ulosottovirastossa, syyttäjänvirastossa ja Kangasalan poliisiaseman kansliassa. Vuonna 1997 laitoksella aukesi uusi tutkintasihteerin virka, jota Parkkinen haki ja sai.

– Nauroin, että sain ylennyksen alakerrasta yläkertaan, hän kertoo viitaten aseman työskentelytiloihin.

Tutkintasihteeri tekee hallinnollisia poliisitutkintaa avustavia töitä: kerää tutkijoiden tarvitsemia tietoja, kirjaa rikosilmoituksia, hoitaa takavarikko- ja etsintäkuulutusasioita sekä silmäilee esitutkintapöytäkirjat ja lähettää ne syyttäjänvirastoon.

– Jossain vaiheessa kävin kotietsinnöillä tutkijoiden mukana, mutta en enää vähään aikaan. Myös näytteiden lähettäminen jäi lähes kokonaan pois, Parkkinen kertoo.

Tiesikö tutkintasihteeri kaiken, mitä Kangasalla tapahtui?

– En ihan kaikkea. Oli juttuja, joista ei tiennyt kuin tutkinnanjohtaja ja tutkija. Mutta kyllähän ne kaikki jossain vaiheessa tulivat pöydälleni, Parkkinen myöntää.

Tutkintasihteerillä on ehdoton vaitiolovelvollisuus. Vaikka ­uteliaita kyselijöitä on riittänyt, tietoja ei voi antaa.
Parkkinen muistelee huvittuneena, että kerran eräästä itsemurhatapauksesta kyselleillä oli enemmän huhupuheena kuultua tietoa kuin hänellä.

Mielestäni on tilastoharha, että rikollisuus olisi vähentynyt. Rikoksista ei enää ilmoiteta, koska se koetaan turhaksi.

Nykyään kaikki tieto, valitettavasti vääräkin sellainen, leviää sekunneissa internetissä ja sosiaalisessa mediassa. Poliisille sosiaalinen media on tärkeä tiedostuskanava ja tietolähde.

– Täytyyhän poliisin pysyä tässä päivässä ja mielummin askel edellä.

Rikollisuus on muuttunut kahdenkymmenen vuoden aikana.

Parkkinen kertoo, että ennen vanhaan poliisilaitoksilla odotettiin aina syksyä, jolloin oli aikaa purkaa kesän tapauksia. Nykyään ero vuodenaikojen välillä ei ole enää niin selvä.

Parkkinen toteaa, että huumerattijuopumusten määrä on lisääntynyt selvästi. Poliisia työllistää myös nettirikollisuus ja lasten seksuaaliset hyväksikäytöt.

– Mielestäni on tilastoharha, että rikollisuus olisi vähentynyt. Rikoksista ei enää ilmoiteta, koska se koetaan turhaksi.

Kokemus voi johtua siitä, että poliisi näkyy katukuvassa vähemmän. Toinen syy voi löytyä vakuutuksista: vaikkapa kadonnutta polkupyörää ei viitsitä edes kysellä, kun vakuutus korvaa sen.

Eläköityneen tutkintasihteerin mieleen on painunut kolme rikostapausta. Ensimmäinen on Kuhmalahden aseellinen pankkiryöstä elokuussa vuonna 1998.

– Se oli ensimmäinen isompi juttuni. Jouduin soittamaan apua Tampereelta, kun omat tiedot ja taidot eivät riittäneet.

Toinen on vuodenvaihteessa 2002 Sahalahdella järkyttänyt rikos­tapaus, jossa äiti surmasi kahdeksanvuotiaan tyttärensä yöllä.

– Muistan, kun aamulla minua tultiin töissä ovelle vastaan ja kehotettiin saapumaan äkkiä, Parkkinen muistelee.

Kolmas mieleenpainunut rikosvyyhti on viime vuodelta. Parkkinen oli mukana huijaus-jutussa, jossa postilaatikoita murrettiin.
Vaikka Parkkinen on nähnyt tutkintamateriaaleissa kaikenlaista, ei hän ole menettänyt uskoaan ihmiskuntaan.

– Rikoksia tekee melko rajallinen ihmismäärä. Loppujen lopuksi ihmiset ovat rehellisiä.

Kuka?

Raija Parkkinen

  • 63-vuotias
  • Syntynyt Kokkolassa
  • Muutti vuonna 1985 Kangasalle, jossa asuu. Suunnittelee muuttoa Hämeenlinnaan.
  • Perheessä aviomies ja kaksi aikuista tytärtä.
  • Merkonomi. Käynyt sosiaali- ja terveydenhuollon sihteerikurssin.
  • Yli 20 vuotta Kangasalan poliisin tutkintasihteerinä.
  • Harrastaa lukemista, matkustelua ja penkkiurheilua.

Kommentoi

Kirjoita kommenttisi
Kirjoita nimesi tähän