Tällä sivustolla käytetään evästeitä käyttö­kokemuksen parantamiseksi. Lisätietoja.
Etusivu Uutiset KS-digi Tapahtumat Boksi Kuvat Blogit Ajankohtaista
Lounaalle KangasallaLounaalle Kangasalla

Elämää kirjahyllyn katveessa

Kolumni - 5.9.2018 kello 7.01
Jyrki Lähteenmäki

Teimme kesälomalla suursiivouksen ja veimme melkoisen määrän hyödytöntä romua joko roskikseen tai kierrätykseen. Siinä samalla tuli kirjahyllymme siivottua ja kirjat putsattua pölystä. Se olikin aika urakka.

Olen kirjafriikki. Ostelen kirjoja nopeampaan tahtiin kuin ehdin niitä lukea, joten valitettavasti koskaan ei tule se hetki, jolloin olisin lukenut edes kertaalleen kaikki kirjani, vaikka vien niitä joskus Punaisen Ristin Konttiin, niin kuin tänä kesänä pari pyykkikorillista.

Kirjahylly on ollut pitkään suomalaisen kodin tärkeä huonekalu. Mutta viime aikoina on saanut lukea joidenkin sisutussuunnittelijoiden kummallisia näkemyksiä siitä, että kirjahyllyn paikka ei olisikaan kodin olo­huoneessa. Ikään kuin kirjat olisivat tiellä tai jotenkin häiritsevä elementti nykyaikaisen kodin sisustuksessa. Höh!

Hyllyssämme on kirjoja monelta ajalta. Vanhin omilla rahoillani ostamani kirja on Heikki Herralan Korallisaarille (Kirjayhtymä 1977). Ostin sen 12-vuotiaana, kun voitin Sahalahden henkisissä kilpailuissa pianonsoittosarjan. Voittosumma oli 15 markkaa, jonka käytin tuohon purjehdusaiheeseen matkakirjaan.

Varsinainen kirjoihin törsääminen alkoi opiskeluaikana. Mika Waltari vetosi nuoren miehen sieluun, ja hamstrasin alennusmyynneistä kaikki Waltarin kirjat, mitkä käsiini sain.

Kun luokanopettajavaimoni tuli kuvaan mukaan, täytyi löytää tila suurelle määrälle lastenkirjoja.

Juttu jatkuu mainoksen jälkeen
Hyppää mukaan KS100-juhlavuoteen!

Nykyään hyllyssämme on kaunokirjallisuutta laidasta laitaan ja dekkariosasto, jolla jo pyörittäisi pienen kylän sivukirjastoa. Seppo Jokiset löytyvät tietysti kaikki.

Eri aikoina ovat erilaiset kirjat olleet perheemme kiinnostuksen kohteina, joten kirjakokoelmamme on myös heijastumaa perheemme elämästä vuosien varrelta.

En voisi mitenkään kuvitella, että kodissamme ei olisi kirjahyllyä kirjoineen. Minulla on kirjoihini henkilökohtainen suhde. Jos tulisi tulipalo ja veisi kaikki, se olisi henkinen menetys, jota ei oikein mikään korvaisi.

Kirjat ovat fyysisinä esineinä aika vähäarvoisia, mutta niiden kautta avautuu mittaamattoman moninainen erilaisten merkitysten maailma.

Oli kyse sitten fiktiivisestä tai tietokirjasta, kirja on aina ovi ulos siitä paikasta ja ajanhetkestä, missä kirjaa luemme.

Mutta voisiko sähköinen kirja korvata perinteisen kirjan, niin että kirjaröykkiöt eivät olisi kodin sisustusta pilaamassa?

Onhan sähköinen kirja kätevä, mutta ei se minulle perinteistä kirjaa korvaa. Kirja kulkee omistajansa mukana läpi elämän ja on muistuttamassa siitä elämänvaiheesta, jolloin se on ollut omistajalleen tärkeä.

Kirjahylly, keinutuoli, astiakaappi tai mikä tahansa kodin esine kertoo eletystä elämästä. Kun kodin sisustusta uudistetaan, ei kannata unohtaa, että osa eletystä elämästä on kiinni myös rakkaissa esineissämme, joita eivät uudet sisustusratkaisut korvaa.

Kommentoi / Keskustele aiheesta
Hyppää mukaan KS100-juhlavuoteen!
~
Takaisin ylös