Suomeen on virrannut viime kuukausien aikana pakolaisia ja maahanmuuttajia, tänä vuonna heitä on tullut yhteensä pian 20 000. Varsinainen virta alkoi syyskuussa, minkä jälkeen päivittäin Suomeen on tullut lähinnä Tornion rajanylityspaikalta satoja ihmisiä päivässä.
Se on valtava määrä.
Aiheellinen kysymys toki on, mistä me voimme tietää, kuinka moni heistä on oikeasti turvapaikan tarpeessa, kuinka moni ihan jonkin muun perässä? Mitään virallisia dokumentteja elämänhistoriasta ei voida keneltäkään vaatia. Kuinka moni on lähtenyt kotoaan siksi, että on pelännyt oikeasti terveytensä tai jopa henkensä puolesta? Sen selvittäminen on viranomaisten tehtävä.
En tiedä johtuuko juuri edellä mainitusta epävarmuudesta, mutta meillä suomalaisilla tuntuu olevan pakolaiskysymyksessä tasan kaksi linjaa. Joko olet rasisti tai sitten kaiken salliva maahanmuuttajaentusiasti. Molemmissa leireissä leimaillaan ja kategorisoidaan muita ihmisiä yhden lauseen perusteella, vieläpä kovin mielellään.
Kysymys on niin suuri, ettei siinä voi mitenkään olla ainoastaan kahta ääripään totuutta.
Miksi maahanmuuttokriittinen ei voisi myöntää, että joukossa on myös oikeasti hädänalaisia? Tai miksi vastakkaisen mielipiteen omistava ei voisi hyväksyä sitä todennäköistä faktaa, että mukana joukossa on väistämättä myös niin sanottuja elintasopakolaisia? Miksi emme voi hyväksyä välimuotoja?
On selvää, että noin isoon joukkoon mahtuu monenkirjavaa porukkaa. Niinhän meihin kantasuomalaisiinkin mahtuu; on korkeakoulutettuja, työttömiä, rikollista ainesta, rasistia, kukkahattuhenkilöitä, fiksuja, pönttöjä, rikkaita, köyhiä, homoja, heteroita.
Miksi me kaikki emme tunnu millään mahtuvan samaan isoon veneeseen? Mistä ihmeestä kumpuaa viha erilaisuutta kohtaan? Omasta epävarmuudestako?
En pysty ymmärtämään ihmisten lähtökohtaista vihaa toisia ihmisiä kohtaan, ihmisiä, joista ei tiedetä yhtään mitään. Ensivaikutelma määrittää aika usein sen, mitä mieltä kenestäkin on.
Ihmeen usein käy niin, että ensivaikutelma valehtelee. Yrmyltä ja sulkeutuneelta ihmiseltä vaikuttava kaveri osoittautuukin tutustumisen jälkeen avoimeksi huuliveikoksi ja hienoksi ihmiseksi. Johtopäätöksiä ei kannata vetää liian aikaisin.
Kokonaan toinen juttu on, jos uusiin ihmisiin ei edes halua tutustua. Mitä sinä tekisit, jos naapuriisi muuttaisi maahanmuuttajaperhe? Yrittäisitkö tutustua samalla tavalla kuin keihin tahansa naapureihin vai pyrkisitkö jo lähtökohtaisesti pitää etäisyyttä oman epävarmuutesi vuoksi? Kutsuisitko kahville vai kusisitko takapihan nurmikolle?
Omatunnonkysymyksiä, joihin vastaaminen omassa mielessään määrittää hyvin pitkälle, millainen ihminen olet.
Rasisti on reppana.
