Enkeleitä elämämme matkalla

0

Kotonamme on paljon enkelikoristeita. Niitä on kertynyt vuosien varrella useita. Viimeisin on saatu muistoksi Unkarista, ystäviltä joita kävimme tapaamassa.

Enkeleitä on ripustettu ikkunoihin, niitä istuu makuuhuoneen ja olohuoneen lasikaappien hyllyillä ja hyllyn päällä.

Usein istun olohuoneen sohvalla ja katselen enkeleitä muistellen, keneltä mikäkin enkeli on saatu. Kuuntelen, mitä kukin enkeli minulle kertoo – kyllä ne kertovat: muistoja ja terveisiä ystäviltä joilta olemme nuo enkelit saaneet.

Yksi koskettavimmista enkeleistä on pieni pitsienkeli. Sen pää on pieni puuhelmi, vartalona on pitsimekko. Se ei ole mikään erikoinen tekele, mutta enkeliä se kuvaa.

Tuo enkeli lensi luoksemme ollessamme vuosia sitten sukumatkalla isäni lapsuuden seuduilla karjalassa, Kivennavan Ahjärvellä.

Kävelimme Terijoen hiekkarantaa, ja yht´äkkiä mieheni Matti kumartui poimimaan veden rajasta jonkun märän pitsinkappaleen. Hän pyöritteli sitä kädessään ja totesi: ”Tämä on enkeli”.

Pesimme sen hotellihuoneessa ja kuivatimme yön yli. Aamulla enkelin mekko oli suoristunut ja siivet auenneet. Puiseen helmeen piirretyt pienet mustat silmät katsoivat meitä sen näköisenä, että se tahtoi tulla mukaamme. Ajattelin, että se oli matkaenkeli.

Sukumme vanhin, Aune-täti ei ollut matkalla mukana, mutta hän oli lähettänyt kirjeen jonka pyysi lukemaan matkalla mukana oleville.

Lopuksi hän toivotti turvallista matkaa ja sanoi rukoilevansa enkeleitä matkallemme. Siinä se nyt oli, meidän matkaenkelimme.

Nyt se istuu olohuoneemme lasivitriinissä ja muistuttaa tuosta matkastamme.

Enkeliä katsellessani muistelen kiitollisena jo pois nukkunutta isäni tätiä, Aune-tätiä, joka oli minulle hyvin rakas ja läheinen ihminen.

Jokaisella enkelillä on oma tarinansa. Jokainen enkeli lämmittää mieltäni, sillä ne ovat yksilöllisiä, omaa tarinaansa kertovia muistoja.

Erityisen rakas muisto on pieni hardanger-enkeli, jonka ystävämme Impi meille lahjoitti vähän ennen kuolemaansa. Se oli hänen viimeisiä käsitöitään joita hän vielä pystyi tekemään.

Enkeli roikkuu olohuoneemme lampussa ja muistuttaa niistä yhteisistä hetkistä, joita Impin kanssa saimme viettää.

Enkelit voivat ilmestyä elämäämme monin eri tavoin ja monissa erilaisissa tilanteissa.

Niinhän Raamattukin meille vakuuttaa: ”Sillä hän antaa enkeleilleen sinusta käskyn varjella sinua kaikilla teilläsi.” (Ps 91,11)

Enkeli voi myös lohduttaa ja rohkaista aivan yllättävissäkin tilanteissa. Itselläni on vahva enkelikokemus, jonka haluan tässä sinulle kertoa.

Oli syksy 2013. Minulla epäiltiin olevan jokin vakava sairaus sillä oireet joista kärsin, olivat sen mukaisia.

Olin menossa varjoaine-kuvauk­seen ja istuin sairaalan röntgenhuoneen odotussalissa. Odotustila oli muuten tyhjä, vain minä ja joku toinen nainen olimme odottamassa pääsyä kuvaukseen.

Istuin odotustilan toisella seinustalla olevalla sohvalla, ja vastakkaisella puolella olevalla seinustalla istui tämä vieras nainen. Emme puhuneet mitään, mutta yht´äkkiä hän kysyi: ”Voinko tulla viereesi istumaan?” Vastasin: ”Tottakai”.

Hän tuli aivan viereeni ja alkoi kysellä minkälaiseen tutkimukseen olin menossa. Kun kerroin, että varjoainekuvaukseen, hän kysyi olinko aikaisemmin ollut sellaisessa tutkimuksessa.

Koska en ollut ennen sellaisessa ollut ja sanoin, että minua jännittää kovasti, hän alkoi kertoa minkälainen se kuvaus olisi ja miltä kaikki tuntuisi.

Hän oli itse ollut kyseisessä kuvauksessa ja tiesi kertoa, että se ei ollut millään tavalla kivulias, eikä muutenkaan hankala.

Varjoainetta ruiskutettaisiin käsitaipeessa olevan suonen kautta kehooni ja hetken kuluttua tulisi lämmin olotila ja sellainen tunne, että täytyy päästä vessaan. Mutta se kestäisi vain hetken ja koko kuvauskaan ei kestäisi kovin kauan. Tämä tieto helpotti tietysti jännitystäni.

Vielä odottaessamme kutsua kuvaukseen, hän alkoi kertoa itsestään ja sairaudestaan.

Hän oli sairastunut yhdeksän vuotta sitten rintasyöpään. Se oli leikattu ja hoidettu, mutta jonkun ajan kuluttua oli löytynyt etäpesäkkeitä maksasta. Rankat hoidot alkoivat.

Hän kertoi ja minä kuuntelin.

Lopuksi hän sanoi: ”Tässä minä vielä olen. Kyllä tänä päivänä hoidot ovat tehokkaita.”

Kerroin, että minullakin epäiltiin syöpää, mutta sitä ei tiedetty missä se on ihan tarkasti ja millainen syöpä.

Siksi tehdään tämä varjoaine-kuvaus.

Lopetettuani hän rohkaisi minua: ”Se, mitä minä olen käynyt läpi ja olen tässä vielä, antaa toivon mukaan sinullekin rohkeutta ajatella tulevaisuutta positiivisella mielellä.”

Nuo sanat tuntuivat todella hyvältä.

Minut kutsuttiin ensin sisälle. Hän rohkaisi vielä: ”Kyllä kaikki menee hyvin, älä pelkää ja jännitä yhtään.”

Kun kuvaus oli ohitse, nainen istui vielä eteisessä odottamassa vuoroaan. Hän nosti peukaloa kuin olisi liftannut ja sanoi: ”Tsemppiä sinulle, kaikki menee kyllä hyvin.”

Kotimatkalla minulla oli rauhallinen ja levollinen olo. Keskustelu naisen kanssa tuntui ihmeelliseltä.

Hän oli minulle aivan vieras henkilö, mutta hän lähestyi minua kuin olisin ollut hyvinkin tuttu hänelle. Hän avautui minulle omien asioidensa kanssa ja rohkaisi minua kohtaamaan sen mitä minulla ehkä olisi odotettavissa.

Kun mietin jälkeenpäin tuota kohtaamista, ajattelin, että olin varmaan kohdannut enkelin ihmisen hahmossa. Hänet oli lähetetty sinä aamuna kohtaamaan minut siellä sairaalan odotushuoneessa ja rohkaisemaan minua.

Myös ystävät voivat olla monta kertaa Jumalan lähettämiä enkeleitä. He tulevat juuri silloin luoksemme kun heitä eniten tarvitsemme.

Olkaamme siis itse kukin niitä enkeleitä, jotka kuulevat kutsun ja ottavat vastaan sen tehtävän jossa meitä juuri silloin tarvitaan kun joku apuamme ja kuuntelijaa kaipaa.

Enkeleitä elämäsi matkalle!
Hilkka Lähdekorpi

Kommentoi

Kirjoita kommenttisi!
Kirjoita nimesi.