Tällä sivustolla käytetään evästeitä käyttö­kokemuksen parantamiseksi. Lisätietoja.
Etusivu Uutiset KS-digi Tapahtumat Boksi Kuvat Blogit Ajankohtaista
Lounaalle KangasallaLounaalle Kangasalla

Ensimmäinen vuosi kaupunkielämää

Kolumni - 4.1.2019 kello 10.34
Janika Vihlman

Vuoden 2017 viimeisenä päivänä seisoin perheeni kanssa seuraamassa ilotulituksia marketin nurmikentällä Kangasalan keskustassa. Ilotulitusten räiskeessä olo oli odottava ja jännittynyt. Illan edetessä ja vuoden vaihtuessa muistelimme edeltävää vuotta, mutta mietimme myös tulevaa. Aamun koittaessa heräisimme kaupunkilaisina.

Tiedän päätöksen jakaneen voimakkaasti mielipiteitä, joita oli nähtävissä muun muassa Kangasalan omilla Facebook-sivulla. Olihan Kangasalan kaupunkilaistuminen 1990-luvulla torpattu, joten ei ollut ihme, että tämä päätös kohtasi vastarintaa ja herätti kiivastakin keskustelua.

Seurasin keskustelua enimmäkseen sivusta yrittäen ymmärtää molempia näkökantoja. En kokenut olevani tarpeeksi valveutunut sanomaan painavaa sanaa aiheesta, mutta halusin ymmärtää, miksi kotikunnassani tuulee niin kovasti. Mullistava muutos oli luvassa, se oli selvää.

Nyt, kun tästä muutoksesta on kulunut vuosi, katson taaksepäin tuohon päivään. Ilman poliittista asennoitumista ja laajempaa yhteiskunnallista tietämystä voin tarjota vain yksittäisen, nuoren perheenäidin näkemyksen asiaan. Olen keskustellut lähipiirini kanssa, miltä kaupunkilaistuminen on tuntunut; ei vielä oikein miltään.

Juttu jatkuu mainoksen jälkeen
Sanomalehtiviikko 28.1.–1.2.2019

Odotin, että kaupunkilaistuminen näkyisi perhe-elämässämme konkreettisesti, sillä mieheni on kaupungilla töissä, mutta mitään hurjan mullistavaa ei ole tullut eteen.

Itselleni huomattavin muutos on ollut lähinnä kotikunta­identiteettini kasvaminen. Muualla Suomessa asuvat tuttuni saattavat esitellä minut tamperelaisena, mutta tämän väärinkäsityksen korjaan välittömästi ja kärkkäästi. Ei, minä en ole tamperelainen. Minä olen Kangasalta. Kangasala ei todellakaan ole mikään pieni kunta Tampereen kainalossa, vaan ihan oma kaupunkinsa! Lisäksi olen muuttanut CV:ni teksteihin kunta-sanan kaupungiksi. Kyseessä on vain yksittäiset, pienet muutokset.

Pohdin, johtuuko tämä muutosten vähäisyyden tunne siitä, että asumme aivan Tampereen rajan tuntumassa. Asioin edelleen Kangasalla, mutta ehkä mullistukset eivät vielä tunnu rajoilla asti.

Konkreettisia muutoksia etenkin keskustan katukuvassa on kuitenkin nähtävissä, puhumattakaan kaupungin muuttuneesta logosta. Jospa ensimmäinen vuosi on mennyt vasta totutellessa ja kaupunki-imago alkaakin kehittyä ja ottaa paikkaansa vasta tulevaisuudessa?

Kaupunkilaisuutta on takana 365 päivää. Vuoden sisään muutoksia ehtii vain kourallinen. On ollut helpottavaa huomata, että tuttu ja turvallinen Kangasala tuntuu edelleen kodilta. Ei tapahtunut uutta alkuräjähdystä, jota saatoin alitajuisesti hieman odottaa. Muutoksen tuulet kuitenkin puhaltavat; torilla kuiskitaan Citymarketista. Katse on eteenpäin ja uteliaana odotan, mitä uusi vuosi tuo tullessaan.

 

Kommentoi / Keskustele aiheesta

Kangasalan Sanomat edellyttää, että verkkokeskustelu käydään asiallisesti ja hyvässä hengessä. Poistamme kommentit, joissa loukataan ihmisarvoa, yllytetään rikokseen, rasismiin tai jotka ovat muutoin sopimattomia tai hyvien journalististen tapojen vastaisia.

Sanomalehtiviikko 28.1.–1.2.2019
~
Takaisin ylös