Tällä sivustolla käytetään evästeitä käyttö­kokemuksen parantamiseksi. Lisätietoja.
Etusivu Uutiset KS-digi Tapahtumat Boksi Kuvat Blogit Ajankohtaista
Lounaalle KangasallaLounaalle Kangasalla

Entä-päpätystä

Kolumni - 5.12.2018 kello 7.01
Hanna Hirvonen

YK:n alainen kansain­välinen ilmaston­muutospaneeli IPCC julkaisi lokakuussa laajan ja karun raporttinsa. Raportin viesti on, että kaikkien maailman valtioiden on sitouduttava nopeisiin ilmastotoimiin, jotta maapallon lämpeneminen voidaan pysäyttää.

Jo vuosia ilmastosta huolissaan ollut suomalainen perheenäiti miettii, mitä hän voisi tehdä hiilikuormituksensa vähentämiseksi. Jos hän erehtyy pohtimaan asiaa julkisilla foorumeilla, pöytään isketään nanosekunnissa Entäpä -kortti.

Entäpä kaukoidän hiilivoimalat, entäpä Kiinan myrkkyjoet ja Intian avoviemärit, entäpä kaikki raskasmetalleja syytävät tehtaat, entäpä vaurastuvan väestöräjähdyksen kaksitahtimoottorit? Mitä sen rinnalla on pienen Suomen naurettavat kierrätyspisteet ja lihattomat lokakuut?

Tälle entäpä-inttämiselle on annettu englanninkielestä johdettu nimikin, whataboutismi. Minä kutsun sitä entä-päpätykseksi.

Entä-päpättäjät ovat kenties niin rakastuneita omaan saavutettuun mukavuuteensa, että pitävät pidäkkeetöntä hiilidioksidin syytämistä täysin kiistattomana oikeutenaan. Tai sitten he syvällä sisimmässään jakavat huolen, mutta lähestyvän tuhon uhka ahdistaa niin paljon, että vastuu siitä kannattaa sysätä mahdollisimman kaukaisille hartioille. Ja mikä sopisi paremmin syntipukiksi kuin uutisvirtaan lipuvat kuvat Tyynenmeren muovipyörteestä ja savusumusta Delhin yllä. Ei me kun ei ne ensin.

Juttu jatkuu mainoksen jälkeen
Hyppää mukaan KS100-juhlavuoteen!

Miksi esimerkkini huolestunut henkilö on juuri perheenäiti? Hänellä saattaa olla maailman tilanteeseen ensikäden tietoa pienemmästä mittakaavasta käsin.

Äiti-olennot altistuvat päivittäin entä-päpättämiselle. Kun 2- ja 5-vuotiaiden veljesten on siivottava leikkihuone, isoveli saattaa kerätä kolme legopalikkaa ennen kuin huomaa, että 2-vuotias on syventynyt hieromaan muovailuvahaa lattian pintaan. "Heeeiii, entäs tuo? Miksi pikkuveli saa sotkea? Miksi minun pitää siivota? Miksi aina minä vaan, entäs tuo, miksei sen tarvi? Epäreilua!"

Meille länsimaisille maapallon sotkijoille voisi puhua kuin äiti leikkihuoneen ympäristökriisissä. Katsohan, kultaseni, pikkuveli on vielä pieni. Sinäkin sotkit pienenä. Näetkö tuon värikynillä tahritun työpöydän ja tuolinjalat, joita on sahattu saksilla? Sinä ne teit, mutta et onneksi enää, kun olet oppinut. Aamulla täällä oli kaikki lelut levällään ja pikkuveli otti sinusta esimerkkiä, mutta kun nyt yhdessä siivotaan, niin varmasti hän ottaa hyvää esimerkkiä siitäkin ja oppii, että on mukavampaa, kun leikkihuone on siisti.

Vaurastuvassa kolmannessa maailmassa on jo huomattu, että hyvinvoinnilla on hintansa. Hiilineutraalin teknologian markkinat kiinnostavat, ja kilpajuoksu noiden markkinoiden huipulle on jo alkanut.

Nykyisten syntipukkien korjausliike saattaa olla huomattavasti nopeampi kuin länsimaiden, jotka saastuttivat ja lämmittivät maapalloa surutta viimeiset 150 vuotta ja heräilevät hitaasti vasta nyt.

Osaammeko hyödyntää markkinamahdolli­suuden, jonka hiilineutraaliuden edelläkävijät saavat?

Markkonoiden liikahduksia odotellessa omien elämäntapojen hienosäätö hiilineutraaliin suuntaan ei ainakaan haittaa ketään, ja esimerkillä voi olla hämmästyttävän suuri merkitys.

Kommentoi / Keskustele aiheesta

Kangasalan Sanomat edellyttää, että verkkokeskustelu käydään asiallisesti ja hyvässä hengessä. Poistamme kommentit, joissa loukataan ihmisarvoa, yllytetään rikokseen, rasismiin tai jotka ovat muutoin sopimattomia tai hyvien journalististen tapojen vastaisia.

Hyppää mukaan KS100-juhlavuoteen!
~
Takaisin ylös