Pakolaiskeskustelu muuttui viime viikolla kertaheitolla paikalliseksi puheenaiheeksi Kangasalla. Ilmoille nousi ajatus Kaivannon sairaalan muuttamisesta pakolaisten tilapäiseksi hätämajoituskeskukseksi.
Keskustelu kävi viikonloppuna kuumana erityisesti sosiaalisessa mediassa. Joukko ihmisiä on jyrkästi asian puolesta, toinen joukko jyrkästi vastaan.
Väliin jää suuri joukko hämmentyneitä ihmisiä, jotka yrittävät muodostaa ristiriitaisista tiedoista oman kantansa asiaan.
Keskustelussa pistää silmään erityisesti pakolaisjoukon yksioikoinen luokittelu. Tulijat ovat elintasopakolaisia, rikollisia, elämänsä kunnossa olevia nuoria miehiä tai ties mitä.
Näitä kaikkia varmasti mahtuu tähän joukkoon. Ihan kuten meidän omassa kansassakin on niitä, jotka tappavat, ryöstävät ja käyttävät väärin yhteiskunnan tukia. Raiskaavat naisia ja käyttävät hyväkseen lapsia, jopa omiaan.
Olen työskennellyt vuosia rikos- ja oikeustoimittaja. Näissä tehtävissä olen istunut lukemattomia tunteja käräjäsaleissa eri puolilla Suomea ja nähnyt, mitä on suomalainen rikollisuus.
Tilastokeskuksen mukaan Suomessa tapahtuu noin 400 000 rikosta vuosittain. Näistä henkeen ja terveyteen kohdistuu noin 35 000 rikosta.
Oikeussalissa oppimani periaate on, että syytetty on syytön kunnes toisin todistetaan.
Pakomatkalle lähteneitä ihmisiä ei pidä tuomita etukäteen ennakkoluulojen perusteella. Mikäli he syyllistyvät Suomessa rikokseen, meillä on viranomaiset, jotka tutkivat asian ja langettavat tuomion.
Sellaiseksi Suomi ei saa vajota, että oikeutta jaetaan jossain muualla kuin tuomioistuimessa.
Suuri enemmistö on varmasti sitä mieltä, että esimerkiksi syyrialaisia olisi parasta auttaa omassa kotimaassaan.
Näin ajattelen minäkin, mutta koska tilanne on siellä mahdoton, eikä pikaratkaisua ole olemassa, on meidän toimittava omassa kotimaassamme.
Tässä palapelissä, mikäli asianosaiset eli sairaanhoitopiiri, SPR ja kunta pääsevät yhteisymmärrykseen, on Kaivannon sairaala sopiva ja toimiva palanen.
