Halot lämmittävät mieltä ja kotia. Seppo Karveksen matkustuskiintiö täyttyi työvuosina

0
Seppo Karveksen puupinot laajenevat tasaista tahtia. Hän työskentelee nelisen tuntia päivässä. Taukoja hän pitää neljän kottikärryllisen välein.
Seppo Karveksen puupinot laajenevat tasaista tahtia. Hän työskentelee nelisen tuntia päivässä. Taukoja hän pitää neljän kottikärryllisen välein.

Insinööri on aina insinööri, eläkkeelläkin. Kun Seppo Karves kertoo elämänvaiheistaan, luvut rytmittävät etenemistä kuin kilometritolpat entisaikain maateillä.

Talvisodan jälkeen Vuolteen kartanossa Hauholla syntynyt poika varttui Lievestuoreella, jonne Kivennavalta sotaa paennut perhe asettui äidinäidin ja kahden lehmänsä kera.

– Äitini kävi töissä, joten vietin paljon aikaa viisaan mummoni kanssa. Hän omisti kaksi kirjaa: Virsikirjan ja Uuden testamentin. Jälkimmäisen avulla hän opetti minut lukemaan, kun olin viisivuotias. Kirjoittaa hän ei osannut, mutta opittuani sen taidon kirjoitin hänen puolestaan, muistelee Karves.

Ammatillisen opintiensä hän aloitti ammattikoulussa Jyväskylässä.

– Putkimieheksi valmistuttuani menin armeijaan, jossa innostuin opiskelusta. Suoritin ensin teknikon tutkinnon ja jatkoin vielä insinööriksi. Kiihkeimpään aikaan omistin viisi insinööritoimistoa eri puolilla Suomea.

Niiden ohessa yritysryppääseen kuului myös kolme valokopiolaitosta.

Omakotitaloista valtaviin tuotantolaitoksiin

Karves sanoo laatineensa 50-vuotisen lvis-työuransa aikana suunnitelmat 1850 rakennukseen. Kohteista pienimmät ovat omakotitaloja ja suurimmat valtavia tuotantolaitoksia.

Vaikka suunnitelmat syntyivät toimistolla, työ vaati jatkuvaa matkustamista. Karves laskee viettäneensä tien päällä kuutisenkymmentä päivää vuodessa. Ajokilometrejä hänellä on takanaan 1,5 miljoonaa.

– Aina alla luotettava ja kestävä BMW, joita minulla on ollut kymmenen. Merkki on perua isältäni: hän osti Helsingin olympiavuonna BMW-moottoripyörän, johon ihastuin.

Aikoinaan vanhat miehet komennettiin navetan taakse pilkkomaan havuja navettaan lehmien alustaksi, nyt he tekevät polttopuita

Seppo Karves

Lahjaksi 400 metriä tukkeja

Karves toteaa matkustuskiintiönsä täyttyneen. Koronaviruksen vuoksi määrätyt rajoitukset eivät häntä haittaa, koska Vesijärven rannalla Suinulassa sijaitseva koti pihapiireineen riittää.

Helena-vaimo pitää huolen, ettei polttopuiden tekemiseen hurahtanut mies uppoudu liiaksi halkopinojensa väliin.

– Sain vuosi sitten lahjaksi 400 metriä puuta, josta sahasin sirkkelillä 1300 kappaletta 30-senttimetristä pätkää. Niistä sain pilkkomalla 10000 pienempää odottamaan jo aloittamaani tämän kevään urakkaa, klapeiksi pusertamista.

Karves arvioi, että ennestäänkin mittaviin pinot kasvavat syksyyn mennessä 60000–75000 klapilla. Moinen määrä onnistuu, kun käytössä on kunnon välineet. Järeän sirkkelin ja halkomakoneen auttavat pienimisessä, Avant raskaiden pöllien siirtelyssä.

– Aikoinaan vanhat miehet komennettiin navetan taakse pilkkomaan havuja navettaan lehmien alustaksi, nyt he tekevät polttopuita, Karves naurahtaa.

Luonnon kanssa on osattava elää

Tekeväisen miehen mielen lisäksi klapitehtailu lämmittää kotia. Karvekset asuvat vanhassa hirsihuvilassa, jossa piisaa tulisijoja: puuhella, kolme takkaa ja kaksi saunaa. Talo on alun perin rakennettu Helenan suvun kesäpaikaksi. Karvesten koti siitä tuli vappuaattona 1979.

– Talomme on seissyt paikallaan jo 120 vuotta ja seisoo vielä toisenkin mokoman, jos ei kukaan erehdy sitä remontoimalla pilaamaan, tietää Karves.

Hän toimi pitkään toimi Kauppakamarin hyväksymänä lvis-puolen tavarantarkastajana tehden tutkimuksia ja selvityksiä muun muassa rakennusten homeongelmien syistä.

– Ongelmat alkoivat, kun rakentamisesta tuli bisnestä ja tulosta tavoiteltiin vauhdilla. Luonnonmateriaalit ottavat aikansa kuivuakseen. Valitettavan usein vielä kostean betonin päälle pannaan muovia tai muuta hengittämätöntä materiaalia. Kun luontainen vedenkulku estyy, kosteus kerääntyy pinnoille.

Otollisissa olosuhteissa homeet, sienet ja bakteerit lehahtavat lisääntymään ja kasvamaan.

– Ihmisen pitäisi osata elää luonnon kanssa. Opetin talotekniikan tuntiopettajana 10 vuotta, jona aikana iskostin noin 700 sadan opiskelijan päähän säännöistä tärkeimmän: veden pitää päästä rakenteista talvella ulos ja kesällä sisään.

Karvekset asuvat vanhassa hirsihuvilassa, jossa piisaa tulisijoja: puuhella, kolme takkaa ja kaksi saunaa.

Kuorolaulu virkistää

Nykyisin Seppo Karves seuraa rakennusalan ja yhteiskunnan asioita elämäänsä tyytyväisen eläkeläisen vinkkelistä. Urheilulliset harrastukset juoksulenkeistä lentopalloon ovat siirtyneet muistoihin, mutta puuhommat käyvät kuntoilusta.

– Nelisen tuntia päivässä kun ahkeroi, niin ei tarvitse erikseen lähteä kuntosalille tai lenkille.

Puiden lisäksi häntä vetää puoleensa laulaminen. Karves kuuluu Raimo Vuokon luotsaamaan Lauluklubi Gentsiin, joka kokoontuu Pirtille säännöllisesti harjoittelemaan ohjelmistoa ja petraamaan laulutekniikoitaan.

– Meitä on 15 miestä ja olen porukan vanhin. Nuorimmat ovat vielä työelämässä. Saan kuorolaisilta paljon, sillä he ovat eri ammateissa toimivia ja elämää nähneitä ihmisiä. Ohjelmistoon saa jokainen vaikuttaa valitsemalle itselleen mieleisiä kappaleita.

Karves laskeskelee osaavansa ulkoa 200 laulua, joista 50 kohtalaisen hyvin ja 10 omaan korvaan moitteettomasti.

Seppo Karves

  • Syntynyt: 23.4.1940
  • Ammatti: lvi-insinööri, yrittäjä (hotorautaneuvos)
  • Perhe: Helena-vaimo ja lapset Heidi, Kim, Laura ja Kai sekä 9 lastenlasta
  • Harrastukset: polttopuiden tekeminen, kuorolaulu
  • Motto: Minkä taakseen jättää, sen edestään löytää.

Kommentoi

Kirjoita kommenttisi!
Kirjoita nimesi.