Tämän viikon alkupuolella ruokakaupat kertoivat taas kerran, että ruuan hinta laskee. Keskolla hintamuutos koskee 2 000 tuotetta ja Suomen Lähikaupalla 150 elintarviketta. S-ryhmä puolestaan halpuuttaa sekä Prismoissa että S-marketeissa 400 tuotetta ja Saleissa sekä Alepoissa 200.
Lähtökohtaisesti aiempaa edullisempi ruuanhinta ilahduttaa kuluttajia. Tuottajille halpuutus voi kuitenkin tulla kalliiksi, sillä Talouselämän (19.1.2016) mukaan vain viisi prosenttia S-ryhmän hintaneuvotteluista tapahtuu suoraan tuottajien kanssa.
Kaupan ala on kuitenkin vakuuttanut, että kannattavuus haetaan turhien kulujen karsimisesta eikä tuottajahinnoista, kuten moni on epäillyt.
Esimerkiksi Keskon päivittäistavarakaupan toimialajohtaja Jorma Rauhala kertoo Talouselämälle, että varastointi ja kuljetus ovat ”tehokkaammat tällä hetkellä kuin koskaan ruokakauppamme historiassa”.
Mikä sitten on kannattavaa kaupan kannalta? Markkinatalouden hengessä toimivat yritykset joutuvat aina miettimään, mitä jää viivan alle. Vain plus-merkkinen tulos tyydyttää. Muuten pitää säästää.
MTK:n puheenjohtaja Juha Marttila totesi Maaseudun Tulevaisuudessa (15.1.2016), että maanviljelijöiden yrittäjätulo pieneni viime vuonna neljänneksellä.
Vaikka taustalla on Marttilan mukaan muitakin syitä, keskeisimmäksi hän nimeää kotimaan hintojen laskemisen.
Voi vain toivoa, että kaupan ala onnistuu löytämään kestävän tavan hinnoitella tuotteitaan niin, että voittomarginaalin kustannuksella ei tallata tuottajia eikä laiteta tiukassa taloustilanteessa kuluttajaa turhan ahtaalle.
Kun alkuvuodesta kauppojen aukiolot vapautuivat, kuluttajan elämä alkoi näyttää ruusuiselta. Ihannemaailmassa kun kaupat palvelevat aamuvarhaisesta iltamyöhään vuoden jokaisena päivänä ja hyllyt täyttyvät toinen toistaan edullisemmista tuotteista.
Kuluttaja saa runsaasti valinnanvaraa kaupassa asioimisen sovittamiseen muuhun elämään sopivaksi ja ostosten tekemisen jälkeen tilille jää vielä jonkin verran rahaa muuhun kuin välttämättömien kulujen hoitamiseen.
Mielestäni ihmisten kulutustarve on lopulta rajallinen eikä kukaan ala ostella kaupasta silkan huvin vuoksi entistä enemmän tuotteita vain, koska niiden hinta nyt sattuu olemaan edullinen.
Entistä pidemmät aukioloajat kiristävät jo nyt joidenkin kaupan työntekijöiden ja kauppiaiden välejä. Kun viime viikolla tein taustahaastatteluja aiheesta, sain kuulla, että yhtäältä muutos tuo kaivattuja lisätyötunteja osa-aikaiselle työntekijälle. Toisaalta joku toinen joutuu osin vasten tahtoaan venymään uusien työvuorolistojen edellyttämiin suorituksiin.
Palkan lisät eivät välttämättä korvaa menetettyä vapaa-aikaa läheisten kanssa.
Olipa halpuuttamisesta ja sen seurauksista eri tahoille mitä mieltä tahansa, selvää on, että kiristyvä hintakilpailu alentaa elintarviketeollisuuden katteita. Tuntuisi oudolta, jos tämä ei toteudu.
Jotta suomalaista ruokaa saadaan jatkossakin, pienten elintarvikevalmistajien asemaa ei saa kurjistaa. Niiden on voitava tehdä yritystoiminnastaan kannattavaa.
”Hyvä mutta halpa” sopii mainoslauseeksi vain, jos edullisuus rakentuu oikeudenmukaisuuden päälle.
