Tällä sivustolla käytetään evästeitä käyttö­kokemuksen parantamiseksi. Lisätietoja.
Etusivu Uutiset KS-digi Tapahtumat Boksi Kuvat Blogit Ajankohtaista

Hammi

Kolumni - 28.12.2018 kello 7.01
Liisa Alanko

Kiinnitin tänä vuonna lähettämiini joulukortteihin tarrakuvan itsestäni ja Hammi-kissastani. Tervehdyksiin on usein tapana liittää mukaan henkilökohtaisesti merkittävä kuva tai tärkeä merkki, joten minäkin tein niin.

Hammi on löytökissa, jonka sain kolme vuotta sitten syksyllä. Muodostamme Hammin kanssa hyvän tiimin, jota lujittaa keskinäinen luottamus ja hyväntuulisuus.

Luottamussuhde on vahvistunut Hammin kokemien vastoinkäymisten myötä. Olemme joutuneet turvautumaan eläinlääkärin apuun vieraiden kissojen ja villieläinten aiheuttamien ruhjeiden ja tulehdusten takia.

Kerran Hammi nieli pitkän ruohon, joka aiheutti ikävää nieluvaivaa. Vaikeuksia kohdatessaan Hammi hakee minusta turvaa, antaa tutkia ja hoitaa.

Säännöllinen madottaminen ja monipuolinen ruoka tuovat Hammille hyvää mieltä ja vointia. Mangorahka ja tilkka kermaa kuuluvat herkkuhetkiin, riista ja kala täydentävät kaupasta hankittua syötävää.

Hammi ulkoilee vapaana pihapiirissä. Sisällä sillä on koko talo käytössä. Näin talvella se viettää päivätkin lämpimässä. Yleensä se nukkuu sohvalla villapeitteen päällä ja vain piipahtaa aamuin illoin ulkona tarpeillaan.

Vietämme usein iltaisin rytyaikaa. Se tarkoittaa yhteisiä piiloleikkejä ja saalistusharjoituksia hämärässä. Piiloudumme ja etsimme toisiamme ovien ja huonekalujen takaa. Hammi osaa oikeasti leikkiä, esittää yllättynyttä ja olla ovela. Sen kanssa touhuillessa tulee hyvä mieli ja saa nauraa.

Saalistusharjoituksissa meno yltyy välillä niin rajuksi, että käsiini tulee verinaarmuja. Hammi on käsittämättömän nopea, kun se iskee esimerkiksi maton alta.

Hammi nukkuu omissa oloissaan, mutta iltakrapsutus on sille tärkeä juttu. Kun sammutan valon ja käyn levolle, kissa tulee rintani päälle siliteltäväksi ja kehräämään. Vietämme siinä tovin yhteistä laatuaikaa.

Olin hiljattain lyhyellä matkalla ja Hammia hoiti tuttu ihminen. Kun tulin kotiin, Hammi pyysi ulos ja palasi pian takaisin metsämyyrän kanssa. Se jätti saaliin eteeni ja lähti uudestaan ulos. Kohta se toi sisälle elävän myyrän.

Tulkitsen, että Hammi osoitti huolenpitoa ja iloa paluustani tuomalla syötävää meille molemmille. Minulle tarkoitetun myyrän laitoin kyllä roskiin Hammin huomaamatta.

Hammi liittyi avustamanani reilu vuosi sitten Instagramiin, jonka välityksellä olemme yhteydessä lähes kahteensataan kissaan eri puolilta maailmaa. Yhteydenpito on usein kuin pieni matka, sillä kissakuvien ohella saamme nähdä ympäristöä, jossa kissat elävät ja lukea niiden omistajien kirjoittamia kuulumisia.

Amerikkalainen Diego-kissa käy veljensä kanssa joulunaikaan ostoskeskuksissa tapaamassa joulupukkia. Kerroimme Diegolle, että joulupukki asuu Suomessa. Diego arveli Hammin olevan pukin apulainen. Yritämme antaa some-seuraajillemme myönteistä kuvaa Suomesta.

Hammi on minulle tärkeä ja yritän huolehtia siitä niin hyvin kuin osaan. Kissa on silti minulle se, ei hän. Iloitsen upeasta kissastani ja tiedostan, että luottamus saadaan ja ansaitaan eikä sitä voi ottaa tai ostaa.

Kommentoi / Keskustele aiheesta

Kangasalan Sanomat edellyttää, että verkkokeskustelu käydään asiallisesti ja hyvässä hengessä. Poistamme kommentit, joissa loukataan ihmisarvoa, yllytetään rikokseen, rasismiin tai jotka ovat muutoin sopimattomia tai hyvien journalististen tapojen vastaisia.

~
Takaisin ylös