Raikku rokkaa ja rakastaa -festarit kuuluu Kangasalan loppukesään jo yhtä kiinteästi kuin liikenneympyrät vanhan Kangasalantien varteen.
Kaksipäiväinen tapahtuma tarjosi laajan kattauksen esiintyjiä. Festarit huipentuivat Peltolan maatilalla mitä upeimmassa kesäsäässä lauantaina.
Päätöspäivän ohjelmassa oli tällä kertaa poikkeuksellisen vahva paikallissävy, kun musiikillista osaamistaan esittelivät festari-isäntä Riku-Sippo Uotilan bändi Still, Masa Orpana Honk ja Heikki Silvennoinen ystävineen.
Varsinkin Silvennoisen näkemistä melkein kuin kotikentällä odotettiin innokkaasti.
– Silvennoinen kiinnostaa. Ja yleinen ilmapiiri saa tulemaan paikalle uudestaan, tuumaili Roope Turunen.
Hän kertoi vierailleensa festareilla pari kertaa aiemminkin, ja tykästyneensä meininkiin. Pyydettäessä vahvaa muistoa, Turunen mainitsee 2019 nähdyn Sauerkraut7:n huiman session.
Sauerkraut7:n musiikkia kuvaillaan lähinnä kieli poskella tehdyksi oktoberfest-humppa -tyyliseksi soitannaksi.
– Täällä on kaikki kohdallaan, kuvailivat Sini ja Suvi Pyyvaara vaikutelmiaan R3-festareilta. He olivat nyt Raikussa toista kertaa.
– Tulimme syömään hyvin ja kuuntelemaan hyvää musiikkia.
Sani ja Janne kertoivat olevansa R3-festareiden ensikertalaisia.
– Ihan yleisen ilmapiirin takia tulimme. Tämä on hieno paikka, Sani totesi.
Risto Jalo kertoi vierailleensa R3-festareilla ennenkin, hänen seurassaan ollut Timur Kärki oli ensivisiitillä.
Muun muassa jääkiekosta eli Tampereen Ilveksen liigajoukkueen johtoportaasta tutut miehet kuvailivat pyynnöstä musiikkimieltymyksiään.
Kärki kertoi kallistuvansa alternative-genreen, ja mainitsi esimerkeiksi The Curen, Smashing Pumpkinsin ja Dixies’n.
Myös esimerkiksi vanhoissa Ramonesin ja Eppu Normaalin alkuaikojen kappaleissa on jotakin sytyttävää.
– Musiikki on aina ollut tosi tärkeää, eri aikoina ja eri tilanteissa, Kärki totesi.
Ikoniseen asemaan Suomi-rockissa noussut Hurriganes on puolestaan ollut Jalolle ykkönen.
-Olen myös tavannut Cisse Häkkisen henkilökohtaisesti, Jalo kertoi muistonsa Hurriganesin basistista, joka kuoli jo alle nelikymppisenä.
Raikku rokkaa ja rakastaa -festarit tuntuu löytäneen vankan asiakaskunnan. Tapahtumassa käy paljon samoja ihmisiä vuodesta toiseen, minkä voi ottaa positiivisena palautteena: kun on tarpeeksi hyvä meininki, sinne haluaa uudestaan ja uudestaan.
Tapahtuma otsikoidaan country rock -festivaaliksi, mutta käsitettä ”country rock” on järjestäjien puolelta tulkittu luovasti. Kukaan kävijä tuskin panee pahakseen, vaikka festaritarjontaan kuuluu myös bluesia, soulia, tavallista rokkia, juurimusiikkia tai jopa oktoberfest-humppaa.
Ei Pori Jazzissakaan soiteta pelkkää jazzia.
