Tällä sivustolla käytetään evästeitä käyttö­kokemuksen parantamiseksi. Lisätietoja.
Etusivu Uutiset KS-digi Tapahtumat Boksi Kuvat Blogit Ajankohtaista
Fixus Kangasala palveleeFixus Kangasala palvelee

Helikopterin pörinää

Kolumni - 14.2.2018 kello 7.00
Hanna Hirvonen

On tullut jälleen aika moitiskella pienten lasten vanhempia. Kun latte- ja some-äitien ja curling-vanhemmuuden leima alkoi haalistua, keksittiin uusi epäonnistumisen laji: helikopterivanhemmuus, jossa vanhemmat pörräävät lapsensa ympärillä ja tekevät kaiken lastensa puolesta valmiiksi.

Kun nyt olemme asian­tuntijahaastatteluista lukeneet, että lapsille olisi hyvä antaa mahdolli­suus harjoitella virheiden tekemistä, ympäristön olisi sitten varauduttava niihin harmeihin ja epämukavuuksiin, mitä tästä seuraa. Helikopterivanhemmuudesta huolissaan olevien kansalaisten tulisi kärsivällisesti sietää ne marketeissa pikku kärryillään asioivat ja ravintolassa itse ruokansa pilkkovat pikku harjoittelijat.

Haavereiden sietämisestä on helppo puhua kasvastuskeskusteluissa, mutta todellisuudessa harvoin vahinko sattuu silloin, kun harjoitteluun olisi aikaa tai tilaisuutta. Totta kai lapsi kaataa ihan itse kaakaonsa juuri tarhakuvauspäivän aamuna, kun olet kiireessä silittänyt kauniin kauluspaidan. Kakkulapion tiskausharjoitus saa tylyn lopun, kun lapsi turskauttaa astianpesuaineet lattialle juuri ennen synttärivieraiden tuloa. Äitienpäivän auvo särkyy, kun lapsen sinivuokkomaljakko kaatuu kauniisti katetulle tarjottimelle isän taiteileman kalligrafiakortin päälle.

Jos isä tai äiti ei saa olla helikopterina, jotta lasta ei ylisuojeltaisi, niin voisiko jostain tilata helikoptereita suojelemaan vanhempien hermoja?

Juttu jatkuu mainoksen jälkeen
Hyppää mukaan KS100-juhlavuoteen!

Olen joskus miettinyt, kuinka paljon vanhemmat olisivat valmiita maksamaan Hups-leiristä. Kolmen päivän täyshoito kauniin luonnon helmassa, ja lapsilla tilaisuus harjoitella aivan kaikkea.

Muoveilla vuorattu keittiö, pesula ja ensiapu sisältyisivät hintaan. Lapset saisivat tehdä ihan itse, mutta ilman siitä koituvaa ylimääräistä huolta ja työtä vanhemmille. Arkiaskareisiin tarjoutuisi tilaisuus oppia yrityksen ja erehdystenkin kautta, mutta lauma pieniä tonttuja pörräisi pikku helikoptereillaan ympärillä huomaamattomasti siivoten, hoitaen ja korjaten kaiken.

Lapset voisivat alkajaisiksi harjoitella kiireettömissä oloissa ottamaan kattilasta ruokaa (hups), leikkaamaan leipää (auts), avaamaan viilipurkin (oho), puristamaan tahnaa hammasharjalle (huiii).

Kodin pikku askareita kokeiltaisiin toisena leiripäivänä – teepannun huuhtomista, tiskikoneen tyhjentämistä ja imurin kuljetusta portaissa. Erikoisempia haasteita, kuten maalausta, vasarointia ja ompelua kokeiltaisiin kolmantena päivänä.

Yhdestäkään lattialle levinneestä roska­pussista, kaatuneesta maitolasista tai seinään lentäneestä ketsuppisuihkusta ei isän tai äidin pulssi kiihtyisi, vaan kaikki hoituisi sulavasti ilman mielipahaa. Tontut vilahtaisivat korjaamaan tuhot ennen kuin viesti vahingosta ehtisi vanhemman verkkokalvolta aivoihin asti. Pikku helikopteritonttuja voisi myös vuokrata kotiin edulliseen kahden viikon pakettihintaan.

Hups-leiriä ja lentäviä tonttuja odotellessa voisimme ehkä auttaa vanhempien taakkaa ihan nostamaan hattua pienten lasten ruuhkavuosia eläville vanhemmille. Hyvin te vedätte!

Kommentoi / Keskustele aiheesta
Hyppää mukaan KS100-juhlavuoteen!
~
Takaisin ylös