Tällä sivustolla käytetään evästeitä käyttö­kokemuksen parantamiseksi. Lisätietoja.
Etusivu Uutiset Tapahtumat Kuvat Boksi KS-Digi Blogit Ajankohtaista
Paikalliset palvelut keskeisellä paikalla osoitteessa kauppaympyra.fiPaikalliset palvelut keskeisellä paikalla osoitteessa kauppaympyra.fi

Hölynpölyä ja hometta

Kolumni - 1.3.2017 kello 8.01
Jari Niininen

Tässä taannoin tuli heti alkajaisiksi koivuklapista kuuppaan ja huolella, kun Sanomien Eija rupesi kosiskeleen meikäläistä, ei riiuulle, vaan kirjoitushommiin. Aikansa flirttailun, pehmittelyn ja kaiken muun väsytystaktiikan jälkeen Eija yllättäin hiljeni, otti työjakkarallaan loivan etukenon, kiskotteli, haukotteli ja rusautti kuin kotikutoinen kiropraktikko selkänsä luotisuoraksi.

Mitä ihmettä? Ei lopulta muuta kuin että viestintä muuttui kehonkieleksi. Suorastaan loistavaa pantomiimia. Ihastelin, sillä koskaan aikaisemmin en ollut nähnyt yhtä suoraselkäistä toimittajaa.

Kun hoksasin, pelästyin niin pirusti. Täytyykö myös tällaisen kankeahkon kynä-äijän ruveta runnoon ruotoaan ryhtiin? Ei onnistu, sillä väärä mikä väärä. Ja sitä paitsi ainakin ennen vanhaan näissä hommissa se katsottin eduksi, jos kirjoittaja oli kiero.

Jopa rouva Koivu sulki silmänsä hetkeksi ja käväisi parinkymmenen vuoden takana, jolloin viimeksi teimme yhteistyötä mediamaailmassa. Palattuaan aikamatkaltaan Eija evästi ja kuvaili hiljaisella äänellä, ettei näitä lehtijuttuja voi enää nykypäivänä kirjoittaa pelkästään toisella kädellä.

No tulipa tenkkatenkkapoo!

Ja tällä kerralla halkotällistä kuhmu kaaliin, joka pullistui sisäänpäin. Ei auttanut puhaltaminen, eikä jääpussi. Siellä se hiersi korvien välissä sen verran, että mietin, joudunko umpivasurina jo heti aakkostelun alkuvaiheessa kävelemään tikapuita pitkin huitsin Nevadaan.

Juttu jatkuu mainoksen jälkeen
Torijuhla helatorstaina 25.5.

Mutta päätin sillä istumalla ja Suoraman sällin sisukkuudella laulurastailla edelleen Linturinteen kupeesta tai sitten rääkyä kuin siipeensä saanut räksä. Nevadalle visersin pitkät, sillä vielä tällä tietämyksellä meikäpoikaa kylmii kaukomatka, josta ei ole paluulippua.

Pitikö meikäläisen taas olla kömpelö. Eija vain jälleen kuvaili ja tarkoitti sillä toisella kädellä -jutullaan, että tekstin suoltamiseen pitää valmistautua huolellisesti: tutkia taustoja, kaivaa esiin faktoja ja niin edelleen.

Siinä oli siis vain pientä kompurointia uutiskynnyksellä, josta taas meiräm mäem miäs kyllä suoriutuu helposti, sillä heti elämäni ensimmäisen korkeushyppykisan jälkeen olen ylittänyt monta rimaa floppaamalla.

Eijan tunnen siis jo vuosien takaa. Itseni kanssa on vähän niin ja näin, joten päätin siinä samalla rupatteluhetkellä tarkistaa heti taustani. Kurkistin molemmilta puolilta olkani yli. Loossin lasiseinästä heijastuivat Eijan ja itseni pärstät. Helpotti huomattavasti, kun löysin tarinoinnille tuplakasvot. Muuten en pidä kaksinaamaisuudesta.

Sanomissa oli yllättävän hyvä hengittää. Ilmastointi tuntui pelaavan, ja ikkunoista välkkyneissä auringonsäteissä leikitteli vain jokunen hippu huonepölyä. Taustalla maantiepöly oli sakeampaa.

Atshii. Nyt tuli aivastus ja toinen perään. Huone- ja maantiepölyn kanssa kyllä tulee toimeen, mutta kaikkein kamalinta on hölynpöly.

Jotain tällaista lähtivät kaksi terveystarkastajaa, appiukko ja vävypoika, tutkimaan läheiselle koululle.

- Sinä otat sitten näytteet koulun kaikista vessanpöntöistä, komensi appiukko.

- Haista sää home, vastasi vävy.

Lähetä tekstari!
Kommentoi / Keskustele aiheesta
Torijuhla helatorstaina 25.5.
Lähetä tekstari!
~
Takaisin ylös