Tällä sivustolla käytetään evästeitä käyttö­kokemuksen parantamiseksi. Lisätietoja.
Etusivu Uutiset KS-digi Tapahtumat Boksi Kuvat Blogit Ajankohtaista
Paikalliset palvelut keskeisellä paikalla osoitteessa kauppaympyra.fiPaikalliset palvelut keskeisellä paikalla osoitteessa kauppaympyra.fi

Huutijärvellä kerrotaan lepakoista

Uutiset - 4.8.2016 kello 9.00
Ville Koivisto
Huutijärvellä kerrotaan lepakoista
Pohjanlepakko on Suomen yleisin lepakko, jonka levinneisyys kattaa koko Suomen Tunturi-Lappia lukuun ottamatta. Kuva: Harri Laurila.

Pohjanlepakko paukuttaa. Vesisiippa puolestaan rätisee. Näin biologi Pekka Rintamäki kuvailee lepakoiden kaikuluotausääniä. Luontoasiantuntija on mukana elokuun ensimmäisellä viikolla järjestettävällä yölepakkoretkellä, jossa tutustutaan lentäviin nisäkkäisiin Huutijärven rannalla.

Asiantuntijaa tarvitaan, sillä lepakkojen tunnistaminen lennosta on vaikeaa. Oikeastaan voi sanoa, että suurimmalle osalle se on lähes mahdotonta. Valon puute, eläimen pieni koko ja lentonopeus eivät jätä juurikaan aikaa yksityiskohtien havaitsemiseen.
– Tarkkasilmäinen tosin osaa päätellä lentokorkeudesta jo paljon, Rintamäki vakuuttaa.

Silmien sijasta lepakkoharrastajan kannattaa kuitenkin tukeutua enimmäkseen kuuloaistiin. Paljain korvin lepakoiden päästämiä kaikuluotausääniä ei voi erottaa, sillä niiden taajuus ylittää ihmisen kuuloalueen rajat heittämällä.

Ongelman ratkaisee yliäänitunnistin, joka muuntaa lepakon kaikuluotaussignaalin ihmiskorvan ymmärtämään muotoon. Rintamäen mukaan lepakkodetektoriksikin kutsuttu laite on ratkaissut oikeastaan kaksi ongelmaa kerralla.
– Lepakoista ja niiden levinneisyydestä Suomessa tiedettiin melko vähän vielä kymmenisen vuotta sitten.

Perustietämys toki oli jo olemassa. Yleisimmät lepakkolajit esimerkiksi tiedettiin jo.
– Sitten Etelä-Suomessa alkoi valtava lepakkoinnostus, joka johtui osittain ilmeisesti juuri detektoreista.

Yliääni-ilmaisin ei ollut uusi keksintö. Uutta ei ollut myöskään sen soveltaminen lepakoiden havainnointiin. Käänne tapahtui laitteen hinnassa. Samoin kuin lintu- myös lepakkotietämys hyötyy valtavasti harrastajien tekemistä havainnoista. Esimerkiksi tiedot lajien levinneisyydestä nojaavat vahvasti amatöörihavaintoihin.
– Kun lepakkolajit pystyi tunnistamaan äänen perusteella, huomattiin, että eri lajit pystyy erottamaan toisistaan melko hyvin myös lentokorkeuden avulla.

Viitisen vuotta sitten maahan asennettavat lepakkotutkat tulivat käyttöön ja nahkasiipisten liikkeistä alkoi kerääntyä jälleen uutta tietoa.
– Huomattiin muun muassa se, että pikkulepakko on muuttolaji, joka ainoastaan vierailee eteläisessä Suomessa. Se saattaa tehdä jopa 2 000 kilometrin muuttomatkan, Rintamäki kertoo.

Vesisiippa on yksi Suomen yleisimmistä lepakkolajeista. Se lentelee usein aivan vedenpinnan yläpuolella, josta löytyy paljon syötävää. Aikaisemmin lajia pidettiin hyönteissyöjänä, mutta melko hiljattain valokuvaan tallentui tilanne, jossa vesisiippa sai saaliikseen kolmipiikin.

Lajista riippumatta lepakot viihtyvät aukeilla ja etenkin järvien rannoilla. Sade karkottaa nahkasiipisen eläimen suojaan.
Lepakot lähtevät liikkeelle auringon laskun jälkeen, mutta eivät Rintamäen mukaan ole täysin sidoksissa hämärään ja pimeään.
– Lepakoilla on myös mainettaan parempi näkö. Ne eivät ole täysin sokeita, kuten yleisesti ajatellaan.

Rintamäki lupaa, että Kangasalan yölepakkoretkellä tullaan havaitsemaan ainakin vesisiippoja.
– On myös mahdollista, että rannalla vierailee myös viiksi- tai isoviiksisiippa.

Lepakkoretki järjestetään lauantaina 6.8. kello 22 alkaen. Retkelle ei tarvitse ilmoittautua, ja se alkaa Huutijärven uimarannan pysäköintialueelta.

Lähetä tekstari!
Kommentoi / Keskustele aiheesta
Lähetä tekstari!
~
Takaisin ylös