Hyviä tekoja syyttelyn sijasta

0

Pelkäsin lapsena maailmanloppua. Katselin pilviä: olisiko tuo sen näköinen, jolla Jeesus laskeutuu maan päälle? Enkä pääsisi taivaaseen, koska olin tehnyt syntiä. Olin taittanut äidin kahvilan punaisia kaljapullonkorkkeja kynsikseni ja harsinut rätistä kapean hameen leikkeihimme.

Pelkäsin sotaa ja atomipommiakin, koska isä ja äiti kuuntelivat huolestuneina radiouutisia. Oli menossa joku kriisi.

Kun juoksentelin niityllä, näin tummien pilvien lähestyvän. Piti äkkiä juosta kotiin, koska sateen mukana laskeutuisi radioaktiivista ainetta päälleni ja kuolisin.

Iltarukoukseni sai uusia aiheita: älä anna tulla sotaa, atomipommia, atomiräjähdystä, ydinpommia tai ydinräjähdystä äläkä mitään, Herra! Ne kaikki piti luetella, koska en tiennyt, mitä sanat tarkoittivat.

Maaliskuun alussa olimme saaneet vieraaksi pojan perheen Uudeltamaalta. Keskustelimme ruokapöydässä koronasta, joka oli alkanut vilkkua uutisissa.

Kerroin pelänneeni lapsena atomipommia. Esikoululainen höristi lattialta korviaan ja kysyi:

–Ai mitä?

–En ikäisenäsi tiennyt mitään ydinvoimasta, joten pelkäsin.

–No sehän tarkoittaa sitä, että kun atomin ydin hajoaa kahdeksi ja…

Katsoin netistä. Hän selosti ydinfysiikan fissioreaktion, oli lukenut tietokirjasta.

Nykyajan lapsilla on paljon enemmän tietoa kuin meillä oli tai on, mutta mitä pelkoja heille jää näistä poikkeusoloista?

Lapsenlapsemme on otettu kotiinsa päivä­kodistaja vanhemmat tekevät etätyötä ahtaissa tiloissa. Ulos ei voi mennä kavereiden kanssa leikkimään ja ihmisiä on vältettävä.

Kun Uudenmaan raja sulkeutui, sydämeni meinasi pysähtyä. Sinne jäivät rakkaat pikkumiehet.

Vanhemmilla oli suuri huoli: entä jos he sairastuvat, joutuvatko lapset lastenkotiin?

Rauhoittelimme, kyllä me pidämme heistä huolta raja-aidasta huolimatta. Kun se sitten avautui, liikutuin taas kyyneliin. Vaikka emmehän me sinne matkusta tai he tänne, mutta se helpotti psykologisesti.

Meistä on tullut koronan vuoksi luolaihmisiä.

Synnyinseutuni sosiaalisen median ryhmässä alettiin kirjoittaa Nälkämaan laululle uusia sanoja: meidän on uudesta luotava maa, mökkiläiset menköhöt merten taa!

En ilahtunut liioin kommenteista, älköön avattako Uudenmaan rajaa, tuovat tänne koronan. Tai päätöksentekijöiden syyttelystä.

Kun tähän asti ihmiset ovat kohdistaneet vierasraivonsa maahan­muuttajiin, nyt se suuntautuu lähemmäksi, mökkiläisiin. Tai vääräuskoisten sijasta vääräikäisiin. Riskiryhmien vuorolla kaupassa tai apteekissa elämöidään liian nuorilta näyttäville.

Pelko sen tekee. Meillä on vihollinen, jota emme tunne ja joka on vienyt valinnanvapautemme. On löydettävä syyllinen, johon siirtää ahdistuksensa.

Mutta eikö pelko kannattaisi selättää yhdessä?

Hyvän tekeminen saa hyvälle mielelle ja helpottaa ahdistusta, jonka kanssa on vain elettävä.

Onneksi ihmiset ovat aktivoituneet ja alkaneet auttaa toisiaan.

Siitäkin olen mielissäni, että tutkimustietoa on taas alettu arvostaa: se löytää lääkkeen ja rokotteen. Syytöksillä siitä ei selvitä.

Kommentoi

Kirjoita kommenttisi!
Kirjoita nimesi.