Tällä sivustolla käytetään evästeitä käyttö­kokemuksen parantamiseksi. Lisätietoja.
Etusivu Uutiset Tapahtumat Kuvat Boksi KS-Digi Blogit Ajankohtaista
Paikalliset palvelut keskeisellä paikalla osoitteessa kauppaympyra.fiPaikalliset palvelut keskeisellä paikalla osoitteessa kauppaympyra.fi

Ibrahimin valittava kivireki

Kolumni - 15.4.2016 kello 14.11
Ville Koivisto

Se on kuin puuroa, jonka rakennetta ei voi paljain silmin erottaa. Ensimmäisten Länsirannalla vietettyjen päivien aikana puhutusta en saa arabiasta mitään tolkkua. Kirjoitettua arabiaa en edes koita ymmärtää. Yritän erottaa sanoja toisistaan, mutta se on vaikeaa.
Oikeastaan se on mahdotonta. Korva on haluton auttamaan, eikä kuuntelua tee yhtään helpommaksi se, että Bethlehem on yliopistokaupunki, joka vetää puoleensa nuoria ympäri Länsirantaa. Niinpä murteita on monta. Hebronista kotoisin olevat ihmiset kuulemma venyttävät sanoja. Minusta kaikki venyttävät niitä.

Ibrahim, arabian kielen opettajamme, koittaa parhaansa mukaan auttaa meitä parkoja muutaman kerran viikossa yliopistolla. Käymme kerta toisensa jälkeen samoja sanoja läpi. Joka kerta kirjoitan ne muistiinpanoihini eri tavalla. Onnellinen on ”saiid” ja ”saieed”.
Luulin, että innostunut on ”mapsuta”, mutta niin sanovat naiset. Miesten kuuluu sanoa ”mapsut”. Tai jotain siihen suuntaan. Odotan koko ajan, että sanaan ilmestyy uusia kirjaimia seuraavan kerran, kun kuulen sen.
Silti hiljalleen korva alkaa tottua ja alan tunnistaa sanoja. Reilun viikon jälkeen puuroon ilmestyy klimppejä, jotka vielä toistaiseksi väistelevät yrityksiä purra, mutta jotka tuntee jo suussaan. Nekin joita en tunnista, alkavat erottua. Ihmiset ympärilläni puhuvat taukoamatta. Minulle puhutaan taukoamatta. Kielikylpyni hana ei ole sellaista säästömallia. Vesi suihkuaa täydellä voimalla ja fiilis on korkealla. Ei tämä ole mahdotonta!

Kunnes törmään nälkäisenä kampuksen nurkkakahvilaan, ja tiskin takana hymyilevä Sandra kysyy minulta arabiaksi, mitä kuuluu? Tiedän, että oikeat sanat ovat jossain harmaan rypyttyneen hyytelöni poimuissa. Pinnistän niin kovaa, että päähän sattuu, mutta suusta ei kuulu mitään. Huulet kyllä liikkuvat.
Ibrahim yrittää jälleen. Nousemme kampuksen hallintorakennuksen portaat ylimpään kerrokseen, josta avautuu näköala Beit Jalan suuntaan. Tuuli ulvoo ovenpielissä, vaikka tuntuu, että me ulvomme vielä kovempaa.
Tällä kertaa kertaamme numeroita ja opettelemme pronomineja. Kaupassa asioinnin pitäisi myös sujua tämän päivän jälkeen. Pääsen jo vähän kartalle. Tunnelin päässä näkyy valoa, eikä se ole juna.
Kunnes aivoni kieltäytyvät yhteistyöstä jälleen, ja painan kasvot käsiini.
Ibrahim pysyy tyynenä, vaikka joutuu kiskomaan meitä perässään hartiavoimin ja kivireki valittaa äänekkäästi.
– Khalas! Lopetetaan. Koska näemme seuraavan kerran?

Vaan ei ole helppoa arabiaa päivittäin opiskelevalla Eerollakaan, jonka etunimi kääntyy arabiaksi muotoon ”hänen mulkkunsa”. Siksi käytössä on salanimi Steve, jota käytämme aina, jottei väärä nimi lipsahda vahingossa väärässä paikassa.
Jostain syystä väärinlausutut sanat tarkoittavat aina jotain, joka on ihmisen navan alapuolella. Ilmiö on universaali.
Niinpä kun Eero, anteeksi Steve, pyytää juomaansa ”fassaasan” eli pieruimurin, iäkäs myyjä vetää parhaan pokerinaamansa esiin ja ohittaa väärin lausutun substantiivin kohteliaasti.
– Massaasa? Minkä värisen pillin haluat?
Erhe on kuitenkin ilmeinen, sillä nuorempi tarjoilija ulvoo huutonaurua taustalla. Mieleni silmin näen itseni tuossa tilanteessa. Se on vain ajan kysymys.

Kauppaympyrän teemaliite nyt luettavissa!
Kommentoi / Keskustele aiheesta
Kauppaympyrän teemaliite nyt luettavissa!
~
Takaisin ylös