Tällä sivustolla käytetään evästeitä käyttö­kokemuksen parantamiseksi. Lisätietoja.
Etusivu Uutiset KS-digi Tapahtumat Boksi Kuvat Blogit Ajankohtaista
Löytötexin synttärit!Löytötexin synttärit!

Ihaanasti pihalla

Kolumni - 6.6.2018 kello 7.01
Jari Niininen

Aivan meidän kesken. Älä kerro tätä sitten kenellekään. Tule lähemmäksi. Kuiskaan sen hiljaa. Kuules nyt, kun kaverilla meinaa vähän heittää, mutta onneksi en ole ainoa.

Meneekö mutruun huulet? Säilyykö salaisuus, jos itseäni pitkäkorvaiseksi luulen ja sen kuulet?

Tätä noloa oloa en filmaa: rintaa raapii, sisintä sapettaa, lyö tyhjää, päätä potuttaa, keuhkot haukkovat hapetonta ilmaa.

Elän kuka ties elämäni raskainta vaihetta, kun yritän kekata seuraavaan löpinään aihetta.

Tätä on luomisen tuska. Toivon tovin olevani jänis, jonka turvana on puska.

Mutta en tuuppaa kuuppaa katveeseen. Paniikin pyörteessä kilautan toimitukseen ja kerron oudosta onttoudesta.

Samalla koitan kohteliaasti hyvästellä tälle päivälle sovitun tekstin ja koko kolumnien koppuloinnin. Nyt saa riittää.

En ennätä kiitospuhetta menneestä mukaan liittää.

Jaarittelu loppuu lyhyeen, kun kännykkään ei vastannutkaan Tuija, vaan siellä kuuntelee, kuulee ja kannustaa yks toinen muija. Ties monennenko kerran saan jelppiä viimeiseen pisteeseen asti.

Kirjoita siitä tuntemastasi tunteesta -oivallus osuu ja uppoaa oitis tyhjään koppaan – siellä on lääniä. Pakko myöntää, että on tosi kiva kuulla välillä rauhoittavia ääniä.

Juttu jatkuu mainoksen jälkeen
Hyppää mukaan KS100-juhlavuoteen!

Yleensä en näin pian toivu – tänks porkkanasta, rouva Koivu.

Hetkinen. Järsinkö syötin? Olenko sittenkin pupu?

Voi juku. Kohta minulle nauravat jopa lapsuuden kaverit Aki ja Jussi. Lisäksi Miia, Marika, Mikko ja koko muu suku.

Aivan sama. Olen jo puolities, joko kestän kaiken tai sitten itken kuin mies.

Ulvon tai en. Kieltämättä rusakot ja kanit jo loikkivat silmille. Kohta tässä touhussa ei ole muuta kuin vähän päätä ja paljon töpöhäntää.

Tosin se on aitoa taitoa manata, mokata ja munata itsensä.

Toisaalta on ihan nastaa olla lehtikiusattu. Tässä saa luvalla ilkeillä, halveksua, ärsyttää, nöyryyttää, pilkata, vaania, matkia, uhkailla, huijata, häiritä ja aiheuttaa sanasotaa itsensä kanssa rehdisti nimellä ja kuvalla.

Aika ja paikka on niin ikään aidattu. Olen todella ylpeä, ettei minun tarvitse nettimaailmassa kylpeä eikä kasvoilta pyyhkiä kasvottomien sylkeä.

Mielipiteille stop. Nyt keskityn koko tämän sekamelskan aiheuttaneen tunteen etsimiseen. Kurkkaan pöydän alle, huhuilen huolella. Kunnes muistan, että se on jossain sisäpuolella.

Tohdin lopulta pyytää apua ylitohtori Aimo Armas Sillalta. Helpottaa, kun heti tutkimusten alussa vapaudun ristihuulien suvusta. Tunne-elämän taantuma ja lievä persoonallisuushäiriö kirjautuvat tri Sillan lausunnolle.

Toisinaan potilas ei ota kantaa ja vaikuta, kun taas toisinaan hän ottaa kantaa ja vaikuttaa; Kangasalla 6.6.2018 A.A Silta.

Viskaan nystyrät narikkaan. Painun pöpelikköön patikkaan ja olen koko kesän ihaanasti pihalla.

Kommentoi / Keskustele aiheesta
Hyppää mukaan KS100-juhlavuoteen!
~
Takaisin ylös