Tällä sivustolla käytetään evästeitä käyttö­kokemuksen parantamiseksi. Lisätietoja.
Etusivu Uutiset KS-digi Tapahtumat Boksi Kuvat Blogit Ajankohtaista
Lounaalle KangasallaLounaalle Kangasalla

Iloa tanssitunnilta

Kolumni - 16.1.2019 kello 7.01
Merja Palin

Puna poskilla, hengitys kulkee syvästi, ja koko keho on lämmin. Olen unohtanut kaikki murheet, eivätkä työasiat pyöri päässäni. Olo on taivaallinen. Maailma tuntuu ihan parhaalta paikalta. Tällainen tunne minulla on usein ratsastustunnin tai tanssin jälkeen. Koirieni kanssa metsässä ulkoillessa asiat järjestyvät päässäni kuin itsestään. Luonto ja eläimet tekevät oloni rennoksi ja elän hetkessä.

Liikunnan tuoma nautinto ei ole ollut minulle itsestään­selvyys. Pitkälle aikuisikään asti vihasin liikuntaa. Tunsin itseni kömpelöksi. Minua ei mielestäni ollut luotu liikkumaan. Mistä olin nämä ajatukset saanut päähäni?

Ennen kouluikää kävin päiväkerhossa. Odotin niitä tuokioita, kun pääsimme juoksemaan Suoraman seurakuntalon isoon saliin. Siellä leikittiin monenlaisia liikuntaleikkejä ilo silmissä. Myös kotipihan kavereiden kanssa juoksimme ahkerasti pistettä, kirkonrottaa ja hyppäsimme narua.

Kouluikä muutti totaalisesti suhteeni liikkumiseen. Muistan hyvin elävästi, kuinka jo ensimmäisiltä luokilta lähtien luokan kilpaurheilijat saivat valita joukkueet pallopeleihin ja minä kuuluin aina niihin oppilaisiin, jotka valittiin viimeisenä joukkueeseen.

Liikuntatunneista tuli ahdistavia ja painajaismaisia. Jatkuva kilpaileminen ja suoritusten vertailu ei sopinut minulle. Yläasteella kunto- ja juoksutestit vaikuttivat ratkaisevasti liikuntanumeroon. Koulun liikuntatunnit määrittivät minun suhteeni liikkumiseen. Olin seiskan liikkuja.

Ikäpolveani ja itseäni vanhempia syytetään usein liikkumattomuudesta. Kuinka monelle muulle koulun liikuntatunnit ovat jättäneet vastaavia muistoja kuin itselleni? Liikunnasta rakentui minulle kouluvuosina hirviö.

Onneksi onnistuin selättämään tuon hirviön aikuisena. Uskalsin kokeilla erilaisia liikuntalajeja ja löysin sellaisia, joissa saatoin oppia luottamaan liikunnan tuottamaan hyvään oloon.

Näinä päivinä tulee kymmenen vuotta siitä, kun kiipesin ensimmäisen kerran hevosen selkään. Myös tanssitunneilla maanantai-iltaisin olen käynyt lähes yhtä kauan.

Luonnossa retkeily ja ulkoilu ovat myös tehokasta liikuntaa. Koirieni kanssa kävelen paljon luonnossa, vuoden aikana ainakin Suomen pituisen matkan. Olen löytänyt tapani liikkua ja se tuottaa minulle iloa.

Liikunnan opetuksella koulussa on melkoinen vastuutehtävä. Opetetaanko koulun liikuntatunneilla tuntemaan liikunnan iloa? Mittaamisen ja paremmuusjärjestykseen laittamisen sijaan pitäisi koulussa opetella liikunnan tuoman hyvän olon tunnistamista. Toivottavasti nykykoulussa ei liikunnasta enää jaettaisi numeroita.

Aina uuden vuoden alussa meitä haastetaan ottamaan itseämme niskasta kiinni ja suuntaamaan energiaamme lenkkipoluille ja kuntosaleille.

Haastamisen ja pakottamisen sijaan aion kuunnella tuntemuksiani ja kehoni viestejä. Haluan antaa itselleni liikunnan tuomia nautintoja ja unohtaa itseni kurittamisen.

Toivotan liikkumisen iloa ja hyvää oloa meille kaikille!

Kommentoi / Keskustele aiheesta

Kangasalan Sanomat edellyttää, että verkkokeskustelu käydään asiallisesti ja hyvässä hengessä. Poistamme kommentit, joissa loukataan ihmisarvoa, yllytetään rikokseen, rasismiin tai jotka ovat muutoin sopimattomia tai hyvien journalististen tapojen vastaisia.

~
Takaisin ylös