Koti Kolumni Infektiokausi jo kolkuttelee

    Infektiokausi jo kolkuttelee

    0

    Elokuu päätti helliä meitä vielä lämpöasteilla. Yhtäkkiä ihmisten pukeutuminen ulkona keventyi kesäisen pirteäksi ja jopa uimarannan parkkipaikat täyttyivät uudestaan.

    Lämpöaallosta huolimatta koulut ja päiväkodit ovat jo täydessä toiminnassa: pöpömyllyt pyörivät taas. Vähän väliä saa lukea, kuinka jossain perheessä flunssaa pukkaa – ehkäpä myös mahatautia? Töissä huomaan potilasmateriaalissa syksyisen muutoksen; osastoilla on vilkkaampaa, kipu- ja kuumelääkkeiden kulutus on selkeästi noususuuntainen.

    Meilläkin on Panadol-purkin kansi ollut kovilla, sillä helteistä nauttimisen sijaan olen maannut jo viikon täysin sängyn omana. Äskettäin mieheni nosti nestemäiset lasten kuumelääkkeet alemmalle hyllylle ulottuvilleni, sillä jos vanhat merkit paikkansa pitää, potilaita on kohta kaksi.

    Suuresti odotettu Aseman montussa järjestetty Vaahtokarkkipäivä jäi varmuuden vuoksi välistä. Vaikka kalmankalpea 3-vuotias koittikin minulle sanoa, että pystyy myös kipeänä syömään karkkia. Tätä en tietysti epäile hetkeäkään.

    Koen tarpeelliseksi huudella täältä vällyjen alta pienen hygieniaan liittyvän muistutuksen: peskää käsiä ja sairastakaa rauhassa kotona! Käsienpesun maagisuutta ei voi vähätellä, sillä se oikeasti toimii. Opimme jo viime vuonna tyttäreni aloittaessa päiväkotiuransa Tursolan päiväkodissa, että kädet pestään, kun saavutaan hoitoon. Tästä säännöstä olemme pitäneet kiinni nytkin, toivottavasti niin tekee muutkin!

    Lisäksi kuume ei lapsella ole kipeyden mittari, vaan yleisvointi ratkaisee; emmehän vie nuutunutta, voimakkaan räkäistä lasta väsymään hoitoon?

    Vaikka varotoimet olisivat huippuluokkaa, pöpö voi silti päästä hiipimään perheeseen. Allekirjoittaneen hygieniasaarnaajankin perheessä odotetaan enää sitä kaikista pelätyintä: miesflunssaa.

    Itse opin tällä kertaa, kuinka tärkeää on sairastaa rauhassa kotona. Otin pienen, kuumeisen flunssan alkaessa pari tarpeellista sairaslomapäivää, mutta palasin sitten ryminällä töihin, ja tein koko viikon työt päivässä pois alta.

    Silloin se tuntui hyvältä idealta; 14,5 tuntia poikkeuksellisen leppoisaa sairaanhoitajan työvuoroa ei tuntunut missään. Lauantaina työvuoro näkyi ja tuntui.

    Kiittelin, että voin nykyään ajaa autolla suoraan Acutaan, sillä en olisi pystynyt matkustamaan pystyasennossa Valkeakosken päivystykseen asti. Pari päivää aiemmin olin ollut hieman aivastelevaisena töissä sairaalassa hoitajana, mutta nyt roikuin monitoripiuhan päässä potilaana, kun lääkärit miettivät, onko diagnoosini kenties virusperäinen keuhkokuume.

    On siis aika käydä taistoon infektioita vastaan! Tuntuu, että tänä vuonna infektiokausi alkoi aikaisin. Ei aivastella kaverin suuhun, käytetään nenäliinaa ja pestään käsiä. Tulevaisuudessa siintää influenssaepidemia, joten on jo syytä harjoitella suojautumista!

    Kommentoi

    Kirjoita kommenttisi
    Kirjoita nimesi tähän