Tällä sivustolla käytetään evästeitä käyttö­kokemuksen parantamiseksi. Lisätietoja.
Etusivu Uutiset Tapahtumat Kuvat Boksi KS-Digi Blogit Ajankohtaista
Paikalliset palvelut keskeisellä paikalla osoitteessa kauppaympyra.fiPaikalliset palvelut keskeisellä paikalla osoitteessa kauppaympyra.fi

Isä johdatti muusikon jazzin maailmaan

Uutiset - 6.9.2016 kello 13.43
Ville Koivisto
Isä johdatti muusikon jazzin maailmaan
Antti Sarpilan pääsoittimet ovat klarinetti ja saksofoni. Isä Kari Sarpilan kanssa soittaessa sormet hakeutuvat kuitenkin pianon koskettimille kokoonpanossa Isä, poika ja pyhä svenki.

Perinteistä jazzia soittavista suomalaismuusikoista on mahdotonta puhua mainitsematta Antti Sarpilaa. Kangasala-talossa syyskuun puolivälissä yhdessä Elina Vettenrannan kanssa konsertoivan saksofonisti-klarinetistin taivalta käsiteltäessä on mainittava myös eräs sattuma.

Tarina alkaa Pori Jazz -festivaaleilta, joka vaikutti Sarpilan mukaan tämän uravalintaan oleellisesti. Hyvällä syyllä voi toki sanoa, että yhtä olennaisia tekijöitä löytyi lapsuudesta kotiovien sisäpuoleltakin.
– Isäni Kari Sarpila soittaa klarinettia ja saksofonia. Näiden soittimien saundi jäi mieleen jo hyvin nuorena. Kokeilin ensin isän pillejä, ja lopulta sain oman. Siitä se lähti!

Poika eli kotikaupungin musiikkijuhlien aikaan täyttä jazz-elämää. Festivaalin muusikot olivat tuttu näky kotona, ja konserttipaikkojen takahuoneet tulivat tutuiksi. Oma soitin kulki mukana kaikkialla.

Mutta ei unohdeta sattumaa. Se tapahtui juuri Pori Jazzeilla. Tuolloin 15-vuotias Sarpila vietti aikaa muusikkojen käyttämässä takahuoneessa niin kuin monta kertaa aikaisemminkin.
– Mr. Pori Jazz Jyrki Kankaan vaimo Paula Kangas huusi silloin yhtäkkiä, että hei, Bob Wilberillä ei ole opasta. Minä sain tuon tehtävän. Tiesin hänet ennalta ja pidin hänen musiikistaan, ja seuraavassa hetkessä olin Wilberin henkilökohtainen opas.

Maailmanluokan puhallintaiteilija huomasi Sarpilan klarinettikotelon, ja pian opas löysi itsensä hotellihuoneesta soittotunnilta.
– Sen jälkeen Wilber kysyi, haluaisinko matkustaa Yhdysvaltoihin esimerkiksi kuukaudeksi ja asua hänen luonaan.

Juttu jatkuu mainoksen jälkeen
Kauppaympyrän teemaliite nyt luettavissa!

Sarpila oli saanut tarjouksen, josta ei voinut kieltäytyä.

Seuraavana vuonna ja monena kesänä siitä lähtien kehittyvä muusikko vietti kuukauden Atlantin toisella puolella New Yorkissa.
– Asuin hänen luonaan, ja kun Wilberillä oli keikka, sain aina olla mukana muutamassa kappaleessa. Niinpä tuona aikana ehdin esiintyä monen jo edesmenneen jazzin suurnimen kanssa. En oikein missään vaiheessa pysähtynyt miettimään, mitä tapahtui, minä vain soitin.

Ja Sarpila todella soitti.

– Olin niin täynnä intoa, että kasasin klarinetin aamuseitsemältä. Kello yksitoista illalla Wilber komensi, että soitin pakataan laukkuun nyt. Hän taisi olla väsyneempi kuin minä, Sarpila nauraa.

Yhteistyö 88-vuotiaan veteraanimuusikon kanssa jatkuu yhä.

Sarpilan kunnioitus klassisen jazzin repertuaaria kohtaan syntyi Wilberin kanssa vietetyn ajan sivutuotteena. Tuon kunnioituksen nimeen suomalaispuhaltaja vannoo edelleen.
– Toisten mielestä musiikin tulee uudistua jatkuvasti, mutta väitän, että myös klassisesta jazzista löytyy koko ajan uutta ja ihmeellistä. Ei sieltä tarvitse lähteä mihinkään pois.

Saman musiikkityylin alueelle Sarpila sijoittaa vahvasti tänäkin päivänä myös itsensä.
– En tiedä sanooko tämä musiikkia tuntemattomille ihmisille mitään, mutta kun otetaan hyvä melodia, joka sisältää hienoja harmonioita ja laitetaan siihen kolmimuunteinen rytmi, niin se on sitä jazzia, jota minä haluan soittaa.

Antti Sarpila ja Elina Vettenranta esiintyvät yhdessä HT Combo mini Big Bandin kanssa Kangasala-talossa 16. syyskuuta.

Kommentoi / Keskustele aiheesta
Kauppaympyrän teemaliite nyt luettavissa!
~
Takaisin ylös