Koti Uutiset Ismo joi, muttei koskaan tiennyt miksi – Illassa kului 12 tölkkiä olutta

    Ismo joi, muttei koskaan tiennyt miksi – Illassa kului 12 tölkkiä olutta

    0
    Reilun vuoden alkoholista erossa olleen Ismo Aaltosen mukaan elämä selvänä on mukavaa. – Töissä ei hikoiluta, ja liikun paljon enemmän kuin ennen.

    Ismo ja Sari Aaltonen tapasivat toisensa ensi kertaa Lahdesjärven ABC-asemalla. Sitä ennen he olivat tutustuneet toisiinsa internetin seurustelupalstalla.

    – Ensitreffeillä kohtasin mielenkiintoisen miehen, joka puhui lapsistaan todella nätisti, Sari Aaltonen muistelee.

    4. helmikuuta vuonna 2009 tapahtuneen ensikohtaamisen jälkeen pariskunnan elämäntaipaleet alkoivat nopeasti kietoutua yhteen. Huhtikuun lopussa pariskunta hankki yhteisen asunnon, ja marraskuun lopussa syntyi pariskunnan tytär.

    Sari tajusi heti alkuun, että tästä miehestä kannatti pitää kiinni.

    – Ismo on luonteeltaan lempeä, huolehtivainen ja äärettömän pitkäpinnainen.

    – Hän ei koskaan hermostu. Lyhyesti sanottuna hän on hyvä mies ja isä, Sari luonnehtii.

    Varsin nopeasti Sarin eteen alkoi kuitenkin hahmottua myös toisenlainen maailma. Siinä maailmassa hänelle tuttu ja rakas mies muuttui etäiseksi ja saavuttamattomaksi.

    – Humalaisen Ismon kanssa kommunikointi oli vaikeaa. Jos hänelle sanoi jotakin, hän unohti sen seuraavassa hetkessä. Humalassa Ismolta meni muisti todella helposti.

    Sarin mukaan Ismon perimmäinen luonne säilyi kuitenkin humalassakin samanlaisena. Harvoin mies kiivastui, eikä toimintakykykään kadonnut, vaan humalassakin Ismo teki pihatöitä, korjaili autoja ja valmisti ruokaa.

    – Mutta oli raastavaa katsella sitä hänen olemuksensa muutosta. Kun tukka oli sekaisin ja kaljatölkki tuntui kasvaneen käteen kiinni. Eikä sekään kivaa ollut, kun isommat lapset perheineen tulivat kylään, ja mies oli aina humalassa.

    Ismon mieleen piirtyy elävä kuva makeanpuolukkaisesta, väkevästä Ruska-viinistä. Sitä ja olutta hän muistaa juoneensa 16-vuotiaana hankkiessaan ensimmäistä humalaansa. Ensihumalaa hän kuvailee mukavaksi olotilaksi.

    – Aloimme kaveriporukalla kännätä kylänraitilla. Ukinrannassa tuli oleiltua paljon. Kai se oli olevinaan jotenkin hienoa, se juominen.

    19-vuotiaana hän joi kerralla kokonaisen pöytäviinapullon.

    – Voin pahoin neljä päivää. Kaikki kuvotti. Ruoka, oleminen, aivan kaikki. Sen kerran jälkeen en ole vahvoihin viinoihin koskenut.

    Keskiolueen Ismo Aaltonen sen sijaan ei kyllästynyt. Sitä hän kertoo juoneensa yli 20 vuotta kaksin käsin. Hän ei ole koskaan salannut Sarilta, tai keneltäkään muultakaan, runsasta alkoholinkulutustaan.

    – Olen aina tiennyt, että juominen on minulle jonkinlainen ongelma. Kun vanhin tytär pyysi minua aikanaan vähentämään juomista, totesin, että niinhän sitä kannattaisi tehdä.

    Mutta ei Ismo juomista vähentänyt. Vaan jatkoi samaan malliin, joka meni jotensakin näin: töistä suoraan kauppaan, josta koriin tuli noukittua kuutisen tölkkiä olutta. Sitten kotiin, ja tölkit naps, auki.
    Illan päätteeksi ehti vielä hakea kaupasta toiset kuusi tölkkiä.

    Sari ja Ismo ystävän tupareissa vuonna 2013. Alkoholinhuuruisina vuosina Ismo Aaltonen varmisti aina reissuun lähtiessä, että määränpäässä oli paikka, jonne pääsi nauttimaan olutta.



    Ismo tiesi, että hänestä kiersi kylillä juoruja. Puhuttiin, että ”se juo aina” ja ”taas se hakee kaupasta kaljaa”. Näistä puheista Ismo ei kuitenkaan välittänyt.

    – Minulle oli aivan sama, mitä minusta puhuttiin. Tein varmasti tyhmiä asioita, toilailinkin. Mutta en ole oikeastaan koskaan osannut kokea hirveästi sellaista sosiaalista häpeää. Olen kaiken kaikkiaan aika jääräpäinen, ja sellainen muille kumartelematon ihminen.

    Ismo Aaltonen istuu hetken hiljaa pöydän äärellä, haukkaa kääretortusta ja toteaa sitten, ettei hän ole oikeastaan koskaan edes tiennyt, miksi hän joi.

    Hän muistaa yksittäiset selvät päivät vuosien varrella. Tuolloin olo oli aivan tavallinen, oikeastaan melkeinpä hyväkin – hermo ei ollut kireällä, eikä mikään elämän seikka tai menneisyyden trauma pakottanut miestä tarttumaan pulloon.

    – Juomisesta tuli tapa. En muista hirveän montaa kertaa, että juominen minua ainakaan olisi onnelliseksi tehnyt.

    Toisaalta sekin varmaan piti juomisessa kiinni, ettei krapuloita tullut ja kykenin täysin voimin käymään töissä. Yhtä ainutta päivää en ole töistä juomisen takia ollut pois.

    Sari Aaltonen pudistelee päätään. Hänelle vaikeaa puolison alkoholiongelmassa on juuri se, ettei hän ole koskaan saanut vastausta siihen, miksi mies juo.

    – Riitelimme usein juomisesta ja halusin tietää, miksi olutta on pakko ottaa. Olemme olleet kymmenen vuotta yhdessä, mutta vieläkään en tiedä syytä siihen.

    Tosin välillä Sari on arvellut miehensä juomisen syyksi uusioperheen pyörittämisen raskauden. Sarilla on entuudestaan kaksi lasta, Ismolla neljä.

    – Ismo on kiltti ihminen ja näen, että tuo kiltteys on vienyt hänet uusioperhe-elämässä joskus hankaliin tilanteisiin. Ehkä alkoholi on tuonut hetkellisen helpotuksen arjen paineisiin.

    Vaikka Sari ymmärtää osin miehensä juomisen syyt, ei hän silti sormiensa lävitse miehen kosteaa elämäntyyliä ole katsellut.
    Vuoden 2010 keväällä elämä alkoi mennä liian hankalaksi. Oli pieni lapsi ja mies vain joi. Sari Aaltonen nappasi tytön matkaansa ja eli kolme kuukautta erillään Ismosta.

    Mutta ei erokaan auttanut Ismoa irrottamaan kättään pullosta. Kun Sari tytön kanssa piipahti Ismon luona, makasi mies trampoliinilla sammuneena.

    Kaikesta huolimatta Sari jaksoi uskoa. Suhteeseen, parempaan huomiseen, miehensä perimmäiseen hyvyyteen.
    Hän kertoi useaan otteeseen Ismolle, kuinka paljon tämän juominen häntä satutti. Silti hänen mieleensä ei koskaan tullut pyytää miestä lopettamaan juomista. Se olisi ollut vain bensan heittämistä liekkeihin.

    – Ismo ei ole niitä ihmisiä, joille ehdotellaan AA-kerhoihin menemistä. Hän on peräänantamaton jukuripää, oman elämänsä herra. Hän tekee sen, mitä on päässään päättänyt. Muut eivät hänen elämäntyyliään sanele.

    Kesäkuun 13. päivänä vuonna 2018 Sari Aaltonen viettää mukavan illan sukulaisen kanssa kesäteatterissa. Kun hän tulee illalla puoli kymmenen aikaan kotiin, odottaa häntä kotona tuttu humalainen näky.

    Äkkiä mies ilmoittaa, juopuneen sohlaavalla äänellä, että nyt lähdetään Suoraman grillille juhlimaan.

    Sari katselee miehensä alkoholin lamaamaa olemusta, kysyy sitten aivan normaalilla, jopa hieman uteliaalla äänellä, että mitäs siellä juhlitaan. ”Mää laitan korkin tänään kiinni”, mies vastaa.

    Grillille lähtee koko perhe. Syödään maukkaat hampurilaiset, ei tehdä numeroa isän lupauksesta.
    Ismon humalaisesta olemuksesta huolimatta Sari aavistaa, että nyt saattaa tosi olla kyseessä. Hän tuntee miehensä, eikä tämä koskaan ennen, ei edes syvimmässä humalatilassaan, ole luvannut lopettaa juomista.

    Sari ajattelee, kuinka Ismo muutama vuosi takaperin oli päässyt eroon tupakasta. Ismo oli polttanut tupakkaa oikeastaan koko ikänsä. Viimeiset vuodet kaksi askia päivässä ja niin, että öisinkin oli ollut pakko päästä tupruttelemaan.

    Sitten yhtäkkiä, eräänä päivänä mies vain kyllästyi iänikuiseen savutteluun. Ja koska nikotiinilaastarit ovat hänen mielestään vain kivunsiirtoa, päätti hän lopettaa kerrasta.

    Niin tapahtui. Sen päivän jälkeen hän ei ole yhtä ainutta tupakkia polttanut saati häiriintynyt siitä, että ystävät tai tutut ympärillä sauhuttelevat.

    Sari mietti, saattaisiko samoin käydä myös alkoholin suhteen.

    – Vaikka uskoin Ismon päätökseen, olin samalla hieman epäileväinen. Kun hän oli Työväen musiikkijuhlilla kuskina, en uskaltanut juoda toista siideriä, koska ajattelin, että Ismo saattaa retkahtaa.

    Mutta ei Ismo retkahtanut. Eikä ole retkahtanut tähän päivään mennessä.

    – Alkoholia ei ole tehnyt tippaakaan mieli. Ei yhtenä ainoana päivänä. Kaverit juovat festareilla ja työpaikan pikkujouluissa, mutta minua se ei haittaa pätkääkään.

    Vähän samoin, kuin Ismo Aaltonen ei tarkalleen ottaen tiedä, miksi hän joi, ei hän osaa myöskään yksityiskohtaisesti eritellä, miksi hän päätti lopettaa juomisen.

    Hän toteaa vain, että ”mitta tuli täyteen, eikä alkoholia tehnyt enää mieli”.

    Ei hän ollut edes suunnitellut lopettamispäivää. Sinä kesäisenä iltana vain tuntui, että nyt oli sopiva päästää irti alkoholin vallasta.

    – En päätöstä tehdessäni ajatellut, että lopettaisin juomisen kokonaan. Mutta toisaalta en myöskään ajatellut, että enää koskaan tulisin maistamaan alkoholia. Teimme juuri todella mukavan viikon reissun Kuusamoon.

    Ismon arvelee, että sellaista reissua ei ennen olisi välttämättä pystynyt tekemään, koska iso osa rahoista meni kaljoitteluun.

    Kommentoi

    Kirjoita kommenttisi
    Kirjoita nimesi tähän