Tällä sivustolla käytetään evästeitä käyttö­kokemuksen parantamiseksi. Lisätietoja.
Etusivu Uutiset KS-digi Tapahtumat Boksi Kuvat Blogit Ajankohtaista
Paikalliset palvelut keskeisellä paikalla osoitteessa kauppaympyra.fiPaikalliset palvelut keskeisellä paikalla osoitteessa kauppaympyra.fi

Itsensäkaljastaja

Kolumni - 16.8.2017 kello 12.49
Jari Niininen

Ajattelen huvittuneena, en lämmöllä, luontoäitiä, jonka olen luullut kesälomakuukausina rakastavan eikä pakastavan meitä. Tai teitä. Tosin, karskina shortsisällinä, on minuakin tänä suvena, ilmoissa pysyen, viluttanut  pariin otteeseen.

Nyt on aika tulla kylmäkaapista ulos, ja tunnustaa rohkeasti, ettei Lappeenrannan kesäteatterissa eikä yhdellä Längelmäveden yöllisellä uistelureissulla shortsien alla lyhyet kalsarit ollut  yhtään liikaa.

Matkamuistoina niistä: minulle yksi kuha ja rouvalle kolmen Nessu-paketin nuha.

Lappeenrantaa huolellisemmin kerrospukeutumistani testataan Nurmeksessa. Siellä vielä  arktisemman näytelmän pääosassa puhkuu kotoisen maaemon velivenäläinen, jonka vierailusta ei selviytynyt  pelkällä itätuulella ja väpättävällä alahuulella.

Perhana, ihan hölmöä, heinäkuussa elohopea painuu nollan alle.

Koko tienoon ja hotellin neljä tummaa puutarhajakkaraa harsomaiseen kuuraan hönkäillyt tunkeilija tunnistettiin, 40-prosenttisen Vodkan varmuudella, isolta kylältä loikanneeksi pakkasukoksi.

Ilkun ”Sergeille”, vaikka pallit ovat huurussa, minulla nipistelee vain nenänpäätä.

Se niistä lyhytlahkeisista, mutta on tämä kaikki silti niin tragikoomista, surkuhupaisaa.
Kun Suomen kesä on täynnä teatteria, niin samaan aikaan teatteri on täynnä Suomen kesää – ja tyhjänä väestä.

Ei siis ihme, että ”kato kun kävi kato”-kriisipalavereissa on puitu kaikkea muuta kuin vehnää, ohraa ja ruista. Jopa Ukko ylijumalaa on kiukkuisina kiikaroitu, rynkyllä, yläilmoista, mereltä, maasta ja puista.

Uskokaa, ampumalla yli tai syyllistymällä pilkkaan, saattaa huonommassa käsikirjoituksessa kuti kimmota omaan nilkkaan.
No niin, ja toveriin törmää, on sitten kylässä tai kotona.

Ihmettelen, miksi huonoa suomea puhuva mies kaupittelee Lentolan liikekeskuksen parkkipaikalla venäläisiä yökiikareita keskellä kirkasta päivää. Lopulta loogista; yöllä siellä on aika hiljaista.

Kuinka ollakaan, mies kertoo käyttäneensä niitä teatterikiikareina, varmaan iltanäytöksissä.  Hinta putoaa hetkessä 40 eurosta kymppiin. Samat summat mukailevat teatterilipun hintakehitystä, tosin toisin päin.

Ahaa, alan tajuta;  sen takia esitykset ovat pihalla, koska ne on hinnoiteltu ulos!

Samalla ukko röyhtäisee ja lehauttaa ilmaan vanhan viinan, valkosipulin, tupakan ja hien katkuisen juhlasekoituksen. Sepalus relusti raollaan hän höystää tarinaansa  rahan tarpeesta.

Tässä helkkarin elämänteatterissa ainakin heitä on, pahaan oloon asti, liikaa:
Ilmiselviä itsensäkaljastajia.

 

Lähetä tekstari!
Kommentoi / Keskustele aiheesta
Lähetä tekstari!
~
Takaisin ylös