Koulujen kevätjuhlissa ilmassa on samaan aikaan keveyttä, aurinkoa ja iloa, mutta myös haikeutta. Lapsille aukeaa muutaman kuukauden vapaus, kesä, huoleton aika, mutta samalla jätetään myös hyvästejä koulukavereille, opettajille, mahdollisesti myös koululle.
Omalla lähikoulullamme Kautialassa kevätjuhlaperinteisiin kuuluu osuus, jossa koulusta pois lähtevät neljäsluokkalaiset kukitetaan ja heille toivotetaan laulaen turvallista matkaa kohti opinpolun uusia haasteita uudessa koulussa. Jäähyväiset-laulun jälkeen kyynel on herkässä paitsi oppilailla itsellään, myös juhlayleisöllä, vaikka oma lapsi ei koulusta olisi vielä edes lähtemässä.
Koulu on ollut turvallinen, huolehtiva ja lämmin ympäristö oppia, kasvaa ja kehittyä. Kun oma lähiyhteisö huolehtii loppuun asti ja toivottaa vielä lämpimästi onnea elämään, jättää koulu lähtemättömän vaikutuksen nuoreen ihmistaimeen. Ei ihme, että Kautialan juhlissa nähdään usein koulun entisiä oppilaita nauttimassa jälleen kerran kotoisesta ja välittävästä tunnelmasta. Laulun sanoin: jäi jälki sydämiimme, jäi jälki unelmiin. Siitä suuri kiitos kuuluu koulun loistavalle henkilökunnalle.
Tänä keväänä koulujen kevätjuhlissa on ollut toisenlaistakin jäähyväistunnelmaa. Kesän kynnyksellä julkistettu kunnan kouluverkkoselvitys ei tarjonnut mitään uutta, millä kylien väkiä ei olisi peloteltu jo aikaisemminkin. Uusia säästöjä ei ole löydetty, ehkä etsittykään, eikä uusia tulonlähteitäkään ole ilmeisesti jaksettu miettiä. Pikkukoulut ovat edelleen lakkautusuhan alla.
Tukalin tilanne on Lahdenkulmalla, jossa koulun satavuotinen historia saattaa päättyä tähän kevääseen kuin linnun lento kerrostalon ikkunaan.
En voi kuvitellakaan, kuinka pahalta tuntuisi toivottaa turvallista matkaa kaikille oppilaille ja sulkea koulun ovet lopullisesti. Hyvät muistot jäävät, mutta niitä eivät saa enää uudet sukupolvet. Enkä tarkoita sitä, etteikö isoissakin kouluissa syntyisi hyviä muistoja. Lähikoulu on lähikoulu, oli se sitten iso tai pieni. Mutta kun lähikoulun menettää kokonaan, menettää samalla turvallisen ponnahduslaudan elämään.
Pahinta koululakkautusaikeiden toimintatavassa on epätietoisuus. Koulujen kevätjuhlien aikaan varmuutta koulun jatkamisesta ei ole. Syksyllä oppilaat joko palaavat Lahdenkulman koulun pihamaalle tai sitten eivät. Kukaan ei voi sanoa lopullisia jäähyvästejä, vain mahdolliset jäähyvästit.
Jos koulu päätetään lakkauttaa, ei sitä saa tehdä heppoisin perustein. Koulujen lakkautuksen ymmärtää, jos koulun oppilasmäärä laskee pysyvästi. Tehokkaasti toimivien ja oppilasmääriltään kasvavien pikkukoulujen lakkautuksille ei kuitenkaan löydy järkiperusteita. Joku ilmeisesti vain vihaa kyliä ja niiden kouluja. Ehkä näille vihaajille ei ole jäänyt positiivisia sydänjälkiä omasta kouluajastaan.
Päätöksiä tehdessä on muistettava, että maaseudulla koulu tarjoaa muutakin kuin opetusta. Kyläkoulut ovat maaseudun viimeisiä palveluita. Ne ovat kylän sydämiä, joissa on toimintaa myös koulupäivän jälkeen ja joihin kylien yhteiselämä keskittyy.
Kautialassakin koulun kevätjuhla on koko kylän yhteinen tilaisuus, johon osallistuvat lasten vanhempien ja muiden sukulaisten lisäksi myös muut kyläläiset. Usein kevätjuhlaesityksiä nähdään koulun oppilaiden lisäksi myös kylän harrasteryhmiltä. Näin keväinen koulujen päätös on myös koko kylälle tärkeä osa kesän avausta.
Kaikki me toivomme lapsillemme ja nuorillemme parasta. Toivomme, että elämä kohtelee heitä hyvin, unelmat kantavat ja toiveet toteutuvat. Monen toive on nyt se, että pääsisi palaamaan myös syksyllä omaan kyläkouluunsa.