Tällä sivustolla käytetään evästeitä käyttö­kokemuksen parantamiseksi. Lisätietoja.
Etusivu Uutiset KS-digi Tapahtumat Boksi Kuvat Blogit Ajankohtaista
Paikalliset palvelut keskeisellä paikalla osoitteessa kauppaympyra.fiPaikalliset palvelut keskeisellä paikalla osoitteessa kauppaympyra.fi

Jokin outo voima

Kolumni - 8.11.2017 kello 8.00
Hanna Hirvonen

Televisiomainoksessa Teräsmies lentää kaupungin yllä kantaen tyttöä turvaan, mutta huomatessaan tytön sädehtivät huulet hän tuntee äkillistä heikotusta ja alkaa pudota.

Jokin outo voima . Huulikiito. Pieni, soukka lasipullo, jossa oli roll-on-kärki ja sisällä äitelän kola-, piparminttu- tai passionhedelmäesanssin maustamaa, tahmeaa sotkua.

Syksyllä 1977 se oli ihaninta, mitä teinityttö ajatella saattoi. Huulikiilteisiin säästettiin viikkorahaa ja niiden makuja vaihdeltiin ihastuksen kiljaisujen kimpoillessa tyttöjen vessan turkooseista kaakeleista.

15-vuotiaaksi saakka olin toki jo kuullut paljon sukupolvien välisestä kuilusta ja nuorisokulttuurin murroksesta, mutta mielestäni se ei oikein koskenut minua, joka tulin melko mukavasti juttuun niin vanhempieni kuin opettajieni kanssa.

Vasta huulikiilto avasi kuilun edessäni. Sotakorvausten aikaan teini-ikäänsä tullut sukupolvi ei voinut ymmärtää mitään niin turhaa ja älytöntä kuin yhdeksän markkaa maksava pieni pullollinen haisevaa liisteriä. Eihän siinä ollut edes punaa!

Eikö huulia voi vain nuolaista, se ei maksa mitään!

Riidat tästä turhakkeesta avasivat perheissä patosulut monesta muusta, jo siihen asti kasautuneesta kummastuksen kohteesta: lepattavaista farkunlahkeista, lakkanailontakista, tolppakengistä, lujasta musiikista ja kakkumaskaran painon alle nääntyvistä ripsistä. Mitä meistäkin tulisi?

Tämä muisto nousee mieleeni, kun katselen jo kaupassa valmiiksi rikki revittyjä farkkuja, pakkasella lipsuvia tennistossuja, poikien silmille vedettyjä pipoja, tyttöjen teräviä kulmarajauksia...

Ei meidän kuulukaan niitä ymmärtää.

Suomi rakentui oman aikansa nuorison kotkotuksista huolimatta. Moni ikoninen suomalainen innovaatio on hautunut naurettavien, tupeerattujen mehiläispesäkampausten ja Brylcreemi-vöökien alla.

Jos vanhemmat olisivat täysin kärryillä nuorisokulttuurista, nuorisokulttuurissa olisi jotain pahasti pielessä.

Kun seuraavan kerran painelet ulospudonneita silmämuniasi takaisin kuoppiinsa jonkin uuden trendin nähtyäsi, älä sääli isänmaata ja sen tulevaisuutta. Hyvä siitä tulee, jopa parempi kuin minkä me rakensimme!

(Mutta ovat ne valmiiksi revityt farkut kyllä typeriä.)

Lähetä tekstari!
Kommentoi / Keskustele aiheesta
8.11.2017 kello 15.04
JoppeIlmoita
Hyvä muistutus meille kalkkiksille, ja kalkkiksiahan olemme me kaikki, jotka joskus päivittelemme nuorten (lauma)käyttäytymistä! Hyviä ihmisiä heistä tulee!
Lähetä tekstari!
~
Takaisin ylös