Tässä työssä törmää jatkuvasti ryhmiin, jotka tekevät vapaa-ajallaan vastikkeetonta työtä tärkeänä pitämiensä asioiden eteen.
Viime viikonloppuna Kisa-Eaglesin ykkösjoukkue Kotkat tempaisi hyväntekeväisyystapahtuman merkeissä. Se keräsi yli 10 000 euroa Tampereen yliopistolliselle sairaalalle keskoskaapin hankintaan.
Tämä on upea suoritus, joka varmasti palkitsi tekijänsä.
Samankaltaisia tapauksia on nähty Kangasalla ennenkin. Esimerkiksi LC Kangasala Kuussalon naiset hankkivat 20 000 euroa. Summalla hankittiin avustajakoira.
Suuret summat herättävät huomiota, mutta myös pienet lahjoitukset ja teot ovat tärkeitä. Niitä ei sovi unohtaa.
Mietitäänpä tilannetta, jos kaikki vapaaehtoistyö loppuisi kuin seinään. Mitä se tarkoittaisi Kangasalla?
Ainakin Kaivannon vastaanottokeskuksen tilanne vaikeutuisi merkittävästi. Palkattujen henkilöiden lisäksi sen pyöritykseen osallistuu kymmeniä vapaaehtoisia.
Jos he lyövät hanskat tiskiin, keskuksesta aiheutuu merkittävästi enemmän kustannuksia yhteiskunnalle, kun SPR joutuu palkkaamaan enemmän henkilökuntaa.
Vapaaehtoistyön loppuminen merkitsisi loppua myös lukemattomille tapahtumille. Esimerkiksi kevätmarkkinoiden ja puolimaratonin vapaaehtoisjoukko on kymmeniä henkilöitä kerrallaan.
Valtava joukko vapaaehtoisia järjestää myös harrastustoimintaa lapsille ja nuorille.
Suurin osa heistä ei saa mitään korvausta, ja niidenkin, jotka jonkinlaisen korvauksen saavat, summat eivät päätä huimaa.
Ilman tätä työtä monien harrastusten hinta nousisi pilviin ja monen perheen ulottumattomiin.
Vapaaehtoistyö edellyttää usein sitoutumista, jonka määrä saattaa tulla tekijälle itselleenkin yllätyksenä.
Jos järjestö- ja yhdistystoiminta ei innosta, katse kannattaa suunnata lähipiiriin.
Esimerkiksi sähkökatkojen aikana kehotettiin soittamaan yksinäiset sukulaiset ja tuttavat läpi, ja tarkastamaan, onko heillä on kaikki kunnossa.
Tämän verran meillä kaikilla varmasti on aikaa. Ympäri vuoden, ei ainoastaan jouluna ja juhannuksena.