Tällä sivustolla käytetään evästeitä käyttö­kokemuksen parantamiseksi. Lisätietoja.
Etusivu Uutiset KS-Digi Tapahtumat Boksi Kuvat Blogit
Paikalliset palvelut keskeisellä paikalla osoitteessa kauppaympyra.fiPaikalliset palvelut keskeisellä paikalla osoitteessa kauppaympyra.fi

Joulua

Kolumni - 21.12.2016 kello 8.16
Liisa Alanko

Katselin Yle Areenasta 1970-luvun suosikkisarja Rintamäkeläisten joulujakson. Siinä oli ehkä kyse enemmän ihmissuhteista kuin joulusta, mutta komean joulukinkun ja välähdyksen kuusenoksasta kynttilöineen sentään havaitsin.
Lapsuuteni ajoittuu samalle kymmenluvulle kuin tuo sarja. Myös kasvuympäristöni oli sama eli pienviljelijäperheen elämä rakennemuutoksen kourissa kamppailevassa kylässä. Rintamaveteraanit perheineen tekivät työtä pika-asutuslain nojalla syntyneillä tiloilla.
Maatilojen elinkelpoisuus oli vaakalaudalla 1970-luvulla, ja sama tilanne on nyt. Yleisradiossa hiukan hämmästeltiin, kun Rintamäkeläiset nousi syksyn äänestyksessä yleisösuosikiksi. Minä en sitä ihmettele. Kaupunkilaiset ovat suurelta osin maalta kotoisin. Heillä on muistonsa, ja televisiosarjat tarjoavat nostalgiaa.

Muistelimme siskon kanssa lapsuutemme jouluja. Isä antoi muutaman markan ja vei meidät Anglialla lahjaostoksille Pohjaan. Siellä oli K-kauppa ja Osuuskauppa.
Vertasimme kauppojen valikoimia ja räknäsimme vähäisiä rahojamme. Äidille yleensä ostettiin jotain. Hankimme hyödyllistä, kuten munanleikkurin, kuorimaveitsen ja omenoita. Isä sai partavettä.
Lapsuudessani meillä vatkattiin vispilällä. Veljeni osti Osuuskaupan Ullalta äidille käsinväännettävän vatkaimen. Se jäi vähälle käytölle, mutta on yhä kellarinrapun naulassa hyvässä tallessa. Muistini mukaan laite teki kermasta hetkessä voita, mutta siskon mielestä se oli tehoton.

Vanhojen tv-ohjelmien katseleminen on antoisaa. Niistä huomaa, kuinka paljon asiat ovat muuttuneet. Rintamäkeläisissä perheet suunnittelivat uutta kahden perheen yhteisnavettaa, jossa olisi tilaa 20 lehmälle. Ennestään heillä oli viiden lehmän navetat.
Nykyään 20 lehmän navetat ovat kannattamattomia – pitää olla 100. Enää ei poiketa iltapuhteella naapurin navetassa juttusilla, sillä tuotantotiloihin pääsyä on perustellusti rajoitettu.
En haikaile pientilojen raskaiden töiden perään. Konevoima helpottaa töitä ja mahdollistaa ruuantuotannon suuret yksiköt myös Suomessa.
Jotain silti kaipaan 1970-luvulta. Kauniit suklaarasiat ja vain jouluna nautittujen konvehtien maku tuntuu yhä kieleni pinnassa. Isä antoi Verraton-rasian. Siihen aikaan rasioissa oli vain yksi kerros suklaata ja se riitti.
1970-luvulla ei ollut vielä yltäkylläisyyttä eivätkä hienot elämykset olleet arkipäiväistyneet. Ulla ja K-kauppias palvelivat joulupuodeissa, konvehtirasiat ja muut käärittiin takahuoneessa lahjapaperiin. Nyt taajamien automarketit ovat vetovoimaisia. Ihmiset palvelevat niissä itseään: täyttävät ostoskärryt suurilla ja tylsännäköisillä pakkauksilla ja maksavat ne itsepalvelukassoilla korteillaan.
Keskusliikkeiden johto myhäillee tyytyväisenä, kun pois jaloista ovat lapsukaiset, jotka hikisissä käsissään pitelevät vähiä rahojaan. Ennen vanhaan kauppiaat ja myyjät elivät aidosti asiakaspinnassa. Uskon, että heille joulumieleltä toi sekin, kun he pääsivät kokemaan lasten kanssa kaupantekoa.
Kehitys kehittyy. Joulun aikaan on lupa muistella vanhojakin asioita.
Rauhaisaa Joulua!

Lähetä tekstari!
Kommentoi / Keskustele aiheesta
Lähetä tekstari!
~
Takaisin ylös