Tällä sivustolla käytetään evästeitä käyttö­kokemuksen parantamiseksi. Lisätietoja.
Etusivu Uutiset Tapahtumat Kuvat Boksi KS-Digi Blogit Ajankohtaista
Paikalliset palvelut keskeisellä paikalla osoitteessa kauppaympyra.fiPaikalliset palvelut keskeisellä paikalla osoitteessa kauppaympyra.fi

Joulun tuoksuja

Kolumni - 8.12.2016 kello 8.02
Mika Säpyskä

On taas se aika vuodesta, kun erilaiset tuoksut valtaavat kodit, konttorit, turut ja torit. Mausteiset glögit höy­ryävät, uuneista leijailee piparkakkujen, joulutorttujen, laatikoiden, kinkkujen ja kalkkunoiden herkullinen tuoksu.
Joulutähdet ja hyasintit koristavat ikkunalautoja ja pöytiä, ja lopulta kuusi ottaa paikkansa olohuoneen sisustuksessa lisäten oman huumaavan arominsa joulun tuoksukavalkadiin.
Sänkyihin vaihdetut puhtaat lakanat, ikkunoita koristavat verhot, kesällä mäntysuopapesun saaneet joulumatot, imuroidut ja mopatut lattiat kuuluvat niin ikään valon juhlan aromeihin, samoin kynttilät ja appelsiineihin tökityt mausteneilikat.

Mutta voi jouluun kuulua lemuakin. Sain viime jouluna pukinkontista aivan mahtavat huovutetut villatumput, jotka oli ostettu paikallisilta joulumarkkinoilta. Vanttuut pitäisivät kätöset varmasti lämpöisinä, mutta en ole voinut laittaa niitä käsiini vieläkään. Lapasiin oli tarttunut ilmeisesti tekijänsä käyttämän vahvan hajuveden tuoksu, haju, paremminkin lemu.
Tumput päätyivät paketista suoraan pihalle kuivatustelineelle tuulettumaan – turhaan. Parin viikon ulkoilutuksen jälkeenkään haju ei ollut kadonnut, edes lieventynyt.
Oli otettava kovemmat keinot käyttöön. Kun normaali villapesu ei riittänyt, upotin hansikkaat etikalla terästettyyn vesiastiaan, sitten pelkkään etikkaan, hankasin sappisaippualla, pesin, tuuletin ­– uudestaan ja uudestaan. Mikään ei tepsinyt.
Kesän tullen tumput eivät olleet päässeet kertaakaan tarkoitettuun käyttöön.
Lopulta villavanttuut unohtuivat tuuletusnarulle. Ne saivat päälleen sateen jos toisenkin, auringon­porotusta ja tuulta, kunnes syksyn tullen taas huomasin joululahjakäsineeni. Ja lopultakin katku oli ainakin melkein kadonnut. Vihdoinkin hajulliset turjakkeet olivat pääsemässä siihen, mihin ne oli neulottukin. Vain varmistukseksi kierrätin ne vielä kertaalleen villapesussa.
Sitten oli aika ­– saada lemu jälleen takaisin.

Hyvät markkinoilleneulojat, on ilo ostaa taitavien kättenne töitä, ilahduttaa niillä muita ja saada niitä lahjaksi, mutta tässä teille kaino toive: vaikka työtä tekisittekin laulain, jättäkää itsenne hajustamatta ennen kutimiin tarttumista. Tuoksuttelisin käsissäni mieluummin luonnollisen villan tuoksua kuin pääkipua aiheuttavaa eau de colognea.
Näiden lahjatumppujen kanssa ei olisi tarvittu hajuvettä ainakaan vuoteen. Mutta loppuneeko haisu milloinkaan tai miten, se onkin vasta jouluinen pähkinä purtavaksi.
Nyt kun hansikkaiden haju on taas hieman laantunut, olen vakaasti päättänyt, että yritän koeajaa niitä pikkuhiljaa käyttöön. Silti takaraivossa koputtelee pieni pelko siitä, että haju on aina vain ylipääsemätön.
Entä jos tumput hajustavat samalla muutkin päällä olevat vaatteet? Entä jos haju ei enää lähtisi käsistäkään? Siinä tarvittaisiinkin jo sitten yliannostus muita joulutuoksuja mielenrauhaa tasoittamaan.
Kaikesta huolimatta, hyvää ja TUOKSUVAA joulunaikaa!

Torijuhla helatorstaina 25.5.
Lähetä tekstari!
Kommentoi / Keskustele aiheesta
Kangasalan torilla ihmishuutokauppa 25.5.
Lähetä tekstari!
~
Takaisin ylös