Koti Kolumni Joulu­tunnelma pilalla

    Joulu­tunnelma pilalla

    0

    Tyrmistyin viime viikolla käydessäni Lentolan Prismassa. Vaeltelin tyttäreni kanssa puolisen tuntia ostoskärryä täyttäen, mutta oli ontto tunne, että jotakin puuttuu.

    Sitten sen tajusin; missä hemmetissä ovat Kulkuset, suukon saava joulupukki ja Punakuonon Petsku? Tunnelmani mureni kuin tippaleipä vappuna; jouluun on enää seitsemän viikkoa, eivätkä nuo ikivihreät sulosävelet kaikuneet korviini.

    Joulukalentereja sentään myytiin, Ilkka Remeksen uusi kirjakin oli sattumoisin ilmestynyt.

    Meillä kotona on ollut kuusi pystyssä koristeineen lokakuusta asti. Kokoonnumme joka ilta neljän teinimme kanssa piiritanssiin sen ympärille; vuoro illoin valitsemme kukin laulun Rakastetuimmat Joulu­laulut-opuksesta, nuorimmainen säestää nokkahuilulla.

    Vaimoni on jo viikkoja leiponut piparkakkuja. Yläkoululaisemme pursottavat niihin innokkaasti vaaleanpunaista kuorrutetta glitterkyntisine pikku kätösineen. Itsekin olen tuon tuosta päässyt piparin makuun.

    Kelloja siirrettiin taas talviaikaan, mikä on siunaus. Nyt saan 30 000 euroa maksaneet Teksasista tilatut jouluvalomme päälle jo tuntia aikaisemmin, kun hämärtää.

    Koko oma­kotitalo on vuorattu eri värisillä vilkkuvaloilla, pihalta löytyvät myös täysikokoinen valoporoperhe isomummoineen ja kummin kaimoineen, 7-metrinen LED-lumiukko sekä myös naapureidemme jouluilon takaamiseksi valtava kaiutin, mistä kuuluu minuutin välein yötä päivää 100 desibelin voimalla Hou, hou, hou, Merry Christmas.

    Joulupukki on jo tilattu. En halunnut tällä kertaa perinteistä raitista ja autoilevaa partiopukkia, joten kävin Tampereen asematunnelissa sunnuntaina aamuyöstä ja tein kaupat oikean joulupukin kanssa. Siellä hän nimittäin asuu, ei missään Korvatunturilla – tuo pyylevä, punanenäinen ja parrakas lipeäkalalle haiseva ukko.

    Varmistuin asiasta viimeistään, kun samaan pakettiin kuului vielä lasimestarin sillille tuoksuva joulumuori. Lupasivat tulla aattoiltana mehupalkalla. Partiopukki on paljon kalliimpi.

    Minulla on 687 Facebook-kaveria, joten joulukorttien askartelemisen aloitin jo välipäivinä 2017. Lähetin ne postimaksuja säästääkseni jo elokuussa.

    Kukaan ei ole vielä kiittänyt kortista, mutta ymmärrän hyvin; Postin työntekijöillä on varmasti ollut lämpimän syksyn ansiota paljon ruohoa leikattavana.

    Paljon lahjoja saadakseni laitoin heti juhannuksen jälkeen tonttulakin päähäni ja päätin olla ihan pirun kiltti. En ole sen jälkeen kertaakaan ajanut perhettäni hankeen.

    Olen pyrkinyt pitämään mahdollisimman hyvää huolta rakkaimmistani; eräs hyvä naispuolinen ystäväni erosi hiljattain. Sirpalla (nimi muutettu) on ollut yhä kova ikävä alkoholisoitunutta ja väkivaltaista ex-miestään, joten olen käynyt joka viikko myötätunnosta hänen kotonaan ryypiskelemässä ja mekastamassa. Ilman pyyteetöntä lähimmäisenrakkautta ei se oikea joulumieli nimittäin millään tule.

    Kommentoi

    Kirjoita kommenttisi
    Kirjoita nimesi tähän