Koti Pääuutiset Kangasalalaiset nuoretkin lukevat, mutta eivät halua huudella siitä kavereiden kuullen – Lukuklaani-hanke...

Kangasalalaiset nuoretkin lukevat, mutta eivät halua huudella siitä kavereiden kuullen – Lukuklaani-hanke lahjoittaa kouluihin uusia kirjoja

0
Otto Niemi (vas.), Eemeli Aho, Frida Kangastie ja Vilma Pitkäjärvi löysivät mielenkiintoisia kirjoja Lukuklaani-lahjoituksesta.

Pitkäjärven koulun oppilaat lukevat noin neljä kirjaa lukuvuodessa. Osan kirjoista opettaja valitsee luokalleen, ja osan yläkoulun oppilaat saavat itse poimia tietystä valikoimasta. Äidinkielenopettajat Johanna Strömsholm, Kristiina Uusitalo ja Suvi Tulonen kertovat koulunsa lukuvaatimuksista.

– Olemme lisänneet vapaaehtoisuutta, jottei pakko söisi kenenkään lukuintoa. Oppilaita rohkaistaan myös Lukudiplomin suorittamiseen, Tulonen kertoo.

Tampereen kaupunginkirjaston ja Lastenkirjainstituutin laatima Pirkanmaan lukudiplomilista on uudistettu elokuussa. Myös koulun kirjavinkkaustunnit ovat opastaneet sopivan kirjallisuuden pariin.

Kirjojen lukemista kontrolloidaan teettämällä niistä erilaisia tehtäviä, jotka osaltaan vaikuttavat arvosanaan.

–Lukudiplomin tehtävät ovat muita tehtäviä luovempia. Oppilas voi esimerkiksi kirjoittaa päähenkilölle kirjeen, Tulonen kertoo.

Luettavan teoksen oppilas voi lainata joko kirjastosta tai koululta. Nykymäärärahoilla tuoreen painomusteen tuoksusta ei ole juuri tarvinnut kärsiä. Niinpä Lukuklaani-hankkeen tuore yli 100 kirjan lahjoitus on otettu ilolla vastaan.

–Nuortenkirjat ovat usein ajankuvaa ja vanhenevat nopeasti. Uudet kirjat tulevat aina tarpeeseen, Strömsholm toteaa.

Tulosen mukaan viimeksi poistettiin Tuija Lehtisen Sara@crazymail.com-kirjat vuodelta 1998. Kirjan maailma perustuu vanhentuneeseen tietotekniikkaan, joka kuulostaa nyt antiikkiselta. Sen sijaan vanhatkin fantasiakirjat puhuttelevat edelleen.

– Monet nuoret lukevat vain tiettyä sarjaa, se on uudehko ilmiö, Tulonen tietää.

Jos nuorille suunnatut kirjat eivät kiinnosta, saattaa lukuinto hiipua ennen siirtymistä aikuisten kirjoihin.

– Tarinoiden tarve pysyy, mutta niitä katsotaan suoratoistopalveluista. Jotkut kuuntelevat äänikirjoja, Uusitalo ja Strömsholm arvelevat.

Strömsholmin mukaan varsinkin pojat saattavat innostua dekkareista katsottuaan ensin tv-versiota. Uusitalo on huomannut, että useimmiten ne oppilaat, jotka eivät pidä lukemisesta, ovat myös hitaita lukijoita.

–Niin mikä on sitten syy ja mikä seuraus. Aina joku kuitenkin lukee, Strömsholm pohtii.

–Lukevat oppilaat eivät välttämättä halua tuoda sitä esiin, Uusitalo tietää.

Äidinkielen opettajat luonnollisesti luottavat lukemisen kykyyn kehittää ajattelua ja oppimista sekä laajentaa sanavarastoa – muun muassa.

Lukuharrastuksesta ei luokassa huudella

Kahdeksasluokkalaisista ei tahdo saada selvää. Luokan keskelle on levitelty Lukuklaani-hankkeen toimittamia upouusia yläkoululaisille suunnattuja kirjoja, mutta vastaanotto on vaisu.

Äidinkielen opettaja Kristiina Uusitalo maanittelee oppilaita kommentoimaan tarjontaa, mutta luokka tyytyy katselemaan kirjakasaa etäältä. Kommenttien niukkuus jättää epäselväksi sen, onko lukeminen oikeasti tylsää vai vaikuttaako käyttäytymiseen toimittajan tai luokan läsnäolo. Uusitalo tietää, että tämänkin luokan oppilaat kyllä lukevat, vaikkei sitä ei mainostetakaan.

Lopulta jään särkee jäämies Kimi Räikkönen. Eemeli Aho tarttuu elämäkertaan, ja toinen poika kertoo jo lukeneensa kirjan. Hetkeä aikaisemmin sama kaveri on todennut, että ei tykkää lukea. Treenit kiinnostavat enemmän.

–Isällä oli sama kirja ja sitten minäkin luin sen, nuori puuskahtaa lähes puolustautuen.

Toinen poika huomaa tutun nimen kansien joukosta.

–Tuo varmaan perustuu yhteen elokuvaan, poika toteaa, muttei ole varma, kumpi oli ensin: leffa vai kirja.

Salibandyä harrastava Aho kertoo myöhemmin lukevansa pääasiassa urheilijoiden elämäkertoja.

Siinä kun yksi tarttuu harrastuskirjaan, jättää toinen lukemisen harrastusten ja kavereiden vuoksi.

–Aikaisemmin luin fantasiakirjoja. Nykyään luen aika harvoin, Otto Niemi toteaa.

Frida Kangastielle on käynyt samoin, Harry Pottereiden jälkeen lukuinto on hiipunut. Kirjavinkkaustunneista on kuitenkin ollut apua mielekästä lukemista etsiessä.

Koulun kirjasto sen sijaan saa moitteita.

–Ne ovat jotain 50 vuotta vanhoja, ja sivutkin ovat irti, Aho hieman liioittelee.

Sen enempää luokassa kuin pienessä ryhmässäkään kukaan ei tohdi intoilla lukemisen puolesta, vaikka muutakin on luettu kuin koulussa määrättyjä opuksia. Lukemisen mahdollinen epäsuosio aiheuttaa hartioiden kohauttelua.

–Muut saavat lukea, ei se minuun vaikuta. En vain itse tykkää lukea, cheerleadingia harrastava Vilma Pitkäranta toteaa.

E-kirjat tai äänikirjat eivät vielä kuulu nelikon arkeen. Tosin Kangastie kertoo kokeilleensa äänikirjoja siivoamisen ohessa.

–Äänikirjan kuuntelu voisi olla mielenkiintoista, koska silloin voisi tehdä myös muuta, Aho pohtii ja ajatus saa kannatusta Niemeltäkin.

Mikä?

Lukuklaani-hanke

Suomen Kulttuurirahaston rahoittaa ja Lastenkirjainstituutti toteuttaa.

Tavoitteena on edistää nuorten lukemista.

Taustalla on huoli nuorten lukutaidon rapistumisesta sekä koulujen mahdollisuuksista tarjota mielekästä ja innostavaa lukemista.

Suomen yläkoululle jaetaan 112 kirjan paketti.

Paketti sisältää muun muassa 30 kirjan luokkakirjasarjan ja 12 lukupiiriin soveltuvaa viiden kirjan sarjaa.

Mukana selkokirjoja, novelleja, runoja, romaaneja, sarjakuvia ja tietokirjoja.

Opettajien työtä tukee Lukuklaani-käsikirja

Kirjalahjoituksen arvo on yhteensä miljoona euroa.

Kommentoi

Kirjoita kommenttisi
Kirjoita nimesi tähän