Tampere sai maanantai-iltana aikaiseksi kauan jauhetun ratikkapäätöksen. Koko prosessissa erityishuomion kohteena on ollut valtuuston puheenjohtajan, kansanedustaja Sanna Marinin (sd) toiminta.
Marinia on kehuttu osaavaksi ja napakaksi puheenjohtajaksi. Sellainen hän ehdottomasti ja vastaansanomattomasti onkin, sitä ei käy kiistäminen.
Tampereen valtuustossa istuu 67 valtuutettua. Se on 16 valtuutettua enemmän kuin Kangasalla. Jotta keskustelu pysyy aisoissa ja päätökset syntyvät laillisessa järjestyksessä, puheenjohtajan on osattava kokoustekniikka ja päätöksentekoon liittyvät pykälät.
Marinin kehujen taustalla on ainakin osittain ratikkavaltuustojen saama mediahuomio. Tampereen valtuustot videoidaan suorana, kuten Kangasalankin. Nyt päätteiden äärelle kerääntyi ennennäkemätön joukko asiasta kiinnostuneita – parhaimmillaan yli 20 000 katsojaa.
Joukossa on monta sellaista, jotka eivät ole eläissään olleet tekemisessä kuntapolitiikan tai siihen liittyvien päätöksentekokiemuroiden kanssa.
Heidän silmissään kokouksen hallitseminen puheenjohtajan paikalta näyttää varmasti monella tavalla erityiseltä. Kuntapolitiikkaa työkseen seuraavan silmissä se näyttää kuitenkin enemmän tavanomaiselta ja välttämättömältä.
Kangasalan valtuustoa johtaa kokenut konkari Raimo Kouhia (sd) seitsemän vuoden puheenjohtajakokemuksella.
Puheenjohtajan pitää olla perillä pykälistä, jotta kokous sujuu. Vaikeita ovat myös ne hetket, joissa puheoikeutta rajataan koskemaan jotain tiettyä aihealuetta. Näin käy esimerkiksi siinä tilanteessa, kun on tehty muutosesitys.
Siinä on Kouhiallakin pohtimista, milloin puhutaan asiasta ja milloin asian vierestä.
Kumpaakin ollaan Kangasalan valtuustossa nähty, mutta aina on päästy takaisin oikealle uralle.
